luulen, että tänään on kesän kuumin päivä.
jota jokainen itseään arvostava ihminen juhlistaisi viimeistään tuutilla herkullista artesaanijäätelöä (valion perusirtokin käy).
no - se ei nyt onnistunut.
päätin silti leipoa mustikkakakun joutilaista pakkasmarjoista ja olla Hyvä Vaimo, sellainen pullantuoksuinen kotoilija (olkoonkin, että se on miltei kirosana).(nice try!)
samalla surettaa, että niin vaan meni tämäkin kesä 2014, ilman mitään suurta Ihmettä.
eikä aina jaksa luoda ihmettä jokaisesta päivästä, vaikka yleensä siitä paljon reteästi puhelen.
joskus voisi vain tilata jostain ihmeidentekopalvelusta pienen ihmeen päiväänsä. sen toisi pieni ihmeellinen ihminen kotiovelle ja velottaisi pienen nimellisen korvauksen, vaikka kupin kahvia tai lämpimän kädenpuristuksen.
niin saisi päiväänsä ihmeitä kerrakseen..
tavanomaisuus = ahdistavaa.
onneksi edes tämä helle sekoittaa mukavasti pakkaa. siitäpä kirjoitinkin jokunen vuosi takaperin seuraavasti (en enää tiedä mitä olen täällä ajan saatossa jo julkaissut, jos toistuu tämä, niin pahoittelen):
"Helteen paahtamat, kärventyneet ihmismielet
saavat suomalaisetkin yltämään
niihin suorituksiin
alasti nakkikioskille
tikulla tökitty tylsä mieli
helle survoo suomalaista kuin puolukkaa
kovan nahan alta kurkistaa
jopa koominenkin suomalainen
suomalaisliha
suomalaissielu
tämä toverini neiti Helle
pidän hänen sadistisesta huumoristaan"
sellaista kesällä 2010.
ehkä vielä ehdin tehdä jotain mainitsemisenarvoista tänä kesänä. (?)
valvoa yön aamuun asti ja haukkoa kesäyön kostuttamaa ilmaa keuhkontäydeltä.
nukkua taivasalla, paistaa ahventa saunan uunissa foliossa, käydä elämääsuurempia keskusteluja ventovieraiden kanssa, käydä yöuinnilla salaa nakuna tai hypätä sillalta jokeen.
ja vain istua koko päivä laiturilla tai veneessä ajelehtien mukanaan mansikoita ja pursotuskermaa ja muistikirja tai vaihtoehtoisesti hyvä ystävä.
kerätä kesäkukkakimppu ja nukkua veneessä-
kesäkiihkoa,
A.
.JPG)
