NEBRASKA.

Tämä kevät imee minusta mehut, kuin sormenpäänkokoinen punkki kehon luoksepääsemättömissä kolkissa.

Tässä voisi taas lähteä "on olemassa kahdenlaisia ihmisiä"-linjalle, mutta jääköön tuo lokerointi tältä erää.

Huhtikuu vain on ollut kohdallani päätöntä päsmäröintiä ja suoriutumista velvollisuuksien kirjosta, joista elämä toisinaan koostuu. Enkä ole keksinyt mitään maininnanarvoista sanottavaa.

Odotan vain kesäkuun alkua, jolloin uusi ja ennakoitavissa olematon (sekä työtön) vaihe elämästä polkaistuu käyntiin ja tämä orjuuttava oravanpyörä hetkeksi pysähtyy.

Ehkä silloin löydän sisältäni jonkin uuden tarinanpoikasen..

Tällaisina sateisina ja valoisan harmaina huhtikuisina maanantai-iltoina voin vain haaveilla tulevista sweet'n'sour elämänmakuisista seikkaluista ja luomisen tyrskyistä, istua hämärässä paksussa villapaidassa, seurata kissanpoikien telmimistä ja kuunnella lohtumusiikkia.

Ja päättää olla onnellinen juuri nyt.

"Maailma on hemmetin kaunis/

mutta joskus niin lohduton"

xo

A.

BLUE JASMINE.

Yksinäisiä sanoja vilkkaassa kuppilassa

Kuljen Helsingin katuja uhmakkaana
       kaula paljaana

Sen kohdalla kaupungin pelot ja irtiriistäytyneet halut
Uivat sisään

Sanoissa, joita en osaa enää lausua kirkkaasti

Tohtorin kädet ovat kylmät ja hän sörkkii silmämuniasi
Urhoollisena kestät kaiken
Sinä aina kestät, minä en


Illan päätteeksi itku kurkunpielissä raastaen
kuppilassa suren sanatonta häpeää
Vilkkaat isonkaupungin kansalaiset
elävät elämiään kiivaina, suulaina, paljon tietävinä

Säpsähdän tarjoilijan ääntä
Lappaan munuaissorbettia itkun raatelemaan kitaani
Ja imen kaulani kautta kaiken kanssaistujien suoltaman roskan
        kuin kaulan reiän kautta tupakkaa hönkivät herrat
Kaikkeni annan

Luulen että se Suurempi Paha
saa minusta yliotteen

EPÄLUULOA SEURANNUT LÄHTÖ.

kun en keksi mitä (muuta) sanoa.

A.

IT'S NOT OVER UNTIL THE FAT LADY SINGS.

Silloin, kun elämässä on useita muuttuvia tekijöitä, etsiydymme vaistomaisesti jonkin muuttumattoman perusasian tai perustotuuden äärelle. Yksi sellainen asia on musiikki ja ennen muuta klassisen musiikin muuttumattomat perinteet ja tekniikat.

Tällaiset muuttumattomat asiat tuovat turvaa ja kiintopisteen, johon naulita katseensa.

Yksi ja toinen asia on elämässäni muuttunut ja sainkin ajatuksen viedä itseni Runebergin päivän Sibeliuskonserttiin. Ilman ketään - ihan vain itseni takia.
Tuntea miten musiikin pauhu virtaa korvista sisään ja huuhtoutuu ulos ihosoluista värisyttäen koko ruumiinkamaraa.

--

Ihmettelen, miksei iso sopraanorouva laihdu kun joutuu juoksemaan ulos lavalta ja takaisin niin moneen kertaan taputaputusten saattelemana.

Jos tämä sinfoniakultturi ei olisi niin muuttumaton, joku olisi voinut kajota siihen ja muuttaa koko historiankulun.
(kuten minä mielessäni)
Ehkäpä koko orkesteri soittaisi alasti.


Edessäni viuhuu viulunjousimeri, lyöden ilmaa kuin pistäväpäinen aallokko.
Muistan vanhan kuuron miehen, joka puistossa yksin pulut seuranaan esiintyi kapellimestarina,
suihkien ilmaa ryppyisillä käsillään,
silmät loistaen muistoja ja suulaita sävelmiä.



Runollista (etukäteis)Runebergin päivää
ja muuttumattomia musiikkimuistoja toivoen


Aml.

LOHTULAULU.

*palaan pian.
A

NÄMÄ AJAT EIVÄT OLE MEITÄ VARTEN.

"..mutta on pakko yrittää".


Amélien kolme vinkkiä onneen (tai johonkin sentapaiseen) marraskuussa:
-istua tyhjän asunnon lattialla juomassa kahvia ja hyväksyä se, että eräs vaihe elämää on jäämässä taakse

-ajaa maantietä aamulla juoden hyvää kahvia ja pistäen CD-soittimeen jotakin sellaista, jota on pitkään vältellyt vain huomatakseen, ettei nostalgia aina kirvoitakaan ikäviä tunnekuohuja

-kerran elämässä viipyä aamiaispöydässä puolitoista tuntia lukien lehteä, juoden kolme kuppia hyvää kiinalaista oolong-teetä ja vain katsellen lintuja ikkunasta

ja muistaa:
"Toivoasi et saa menettää
Vaikka mitään muuta jäljelle ei jää
Sinulla on minut
Sillä jokaisella
jossakin on
joku yhtälailla
lohduton"
Egotrippi: Nämä ajat eivät ole meitä varten


xo
A.