nämä päivät elämää jollaisena se tulisi elää joka päivä.
me emme näe naapureita, on vain joki ja talo ja me neljä.
kun kiikuttelen riippumatossa, maa nielee pohjattoman surun ja epäluulon, Aurinko nuolee talven murhekarpalot iholtani. ei pääkaupungin humua ja mylvintää, ei melusaastetta ei teollisuuden suulautta ei kiroavia helsinkiläisiä. vain kuusen havina ja heinäsirkat. me nukumme milloin tahdomme, irrallaan ajasta ja maailmasta. en katso uutisia ja elän hiljaa haavemaailmassani maanpaossa. ja olen onnellinen.
pappa löysi minkin kompostista. ei tämäkään siis ole paratiisi. mutta minulle riittää aamu-usva joen yllä, tähtitaivas, hyvä viini ja ranskalaiset suklaakeksit aamiaisella. se, että olet siinä, mihin herään.
eikä kukaan huohota niskaan ja osoittele ja survo elämääni itse ulostamaansa muottiin.
joy.
elokuisesta yöstä täältä puskasta,
A.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti