POHDINTOJA ONNESTA JA PAIKASTA ELÄMÄSSÄ.

kirjoitan teille täältä maalta vanhempieni vuosikymmenen vanhalla koneella, joka on jo varsin vanhentunut ja hidas ja jää pohtimaan jokaista sanaani. kello näyttää 1:49 ja koko talo nukkuu paksua marrasyön unta. minä valvon ja mietin, kuinka nurinkurista elämä on. pengoin vanhoja tavaroitani ja löysin äidin vanhan morsiuskuvan. hampaani koloon oli kätkeytynyt pökäle eilispäivän tarinoita, ja kun kaivoin sen vessassa ulos, suuni tursusi verta. miten kaunista on seurata sen hiljaista valumaa suustani alas viemärin solmuihin.

mikä on paikka, jossa olit viimeksi onnellinen?

kirpputorilla tietenkin liihoteltiin mamin kanssa, saalissatoa ensi postauksessa.
maailma on niin suuri ja hartiani niin pienet..
jossain tämän sumun takana on paikka,
josta sinä kesänä löysit sateenkaaren hännän.


onnea,
Am.

ps. tässä kuvia, joita löytyi tältä koneelta. lapsuudestani, kun ihastus vielä kerrottiin salaa lapulla taskuun sujauttaen, taivas oli lempeä ja kaikella oli hyvä hinta.