Leskenlehti.
Punoo nuottasiaan pihamaiden kuivikoille
Antautuu auringolle suu ammollaan
Enhän minä tätä elämää halunnut
Ne nousevat ja rykelmöityvät maankamaraan
tuiktuik tuik
kuin maahan pudonneet tähtöset
kuin uupumuksen pojat sielunseinillä
räjäyttävät tajunnan väriin
keltaiseen
muistuttavat
tähän on tultu
Enään et pääse kevättä Pakoon
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti