RUNOJA KAUPPAKUITTIEN TAKAPUOLILTA.

kyseenalaisuuksien kylmä peti
                            "Tule minun yöhöni,
                                         tule minun uneeni"
laula väärät laulut takaperin
                                                                                             ja minä saatan mennä halpaan

kurkotamme matalalla uiviin kaloihin
                 teet minulle pesän
                                                            kyltymättömistä unelmista
      ja irtokarvoista


aamulla eksymme
        vastapuolen kuppilaan
                                                                                           sinä erkanet minusta
                                                                                           käsilläsi kävellen





eilen oli lämmintä syyskuun
toiseksiviimeiseksi
kuljin ajatuksissani ilman paitaa
ja keräsin katseita taskuuni
(niille on käyttöä kun myöhemmin jään yksin)
varis loikki tielleni
pyysi ottamaan kuvan
hänestä ja nauravasta toveristaan



kram,
Amélie

NOT SO FAB FEBRUARY.

I'm happy its over.

en koskaan opi pitämään lupauksia, kun niin en halua.
kai se on jokin aivokallypsi.
että joku Järki panee hälläväliä-moodin päälle,
kun liika on liikaa ja
                           tunnen
                   elämäni on jäänyt lappeelleen.

kun ruma muuttuu kauniiksi
ja kaunis ei enää naulitse sielua.

silti pelkään eniten varovaista selkäpiistä urkkivaa
Onnenkantamoista.


tiedättehän.


jos ei koskaan ni ei satukaan.


ja mitä väliä sillä muutenkaan olisi.
me vain kuljemme toistemmme vanaveditse
ja        luulemme
                        että meill' on vaikutusta.



everyone is replaceable.





- ja seliseli. mutta minä olen täällä taas enkä lupaa mitään muuta kuin olla omien sumaisten tuntemusteni tulkki ja kääntää sen teille päivänne pilastukseksi.


(haha. like Tuuli says nowadays all the time.)


pohjalta ylösnousemaisillaan,
Am.

01/18/2013 23.26.18

UTÖ 25/08/2012.

on niin paljon mitä haluaisin Sanoa.
Utön karkumatkalta olisi tuhatpäiten kauniita hetkiä, jotka tahtoisin kuvina jakaa kanssanne,
mutta tämä teknologia ei pidä suuruudenhulluista mielihaluistani.

olen taas ruvennut kokoamaan 130x170 cm mustalle kangastaululleni inspiraatioseinämää, ja olen siitä kyllä motivoitunut kerrakseen. kuvia siitä laitan joskus.

valvon yöt, kun ei uni maita ja pää tursuaa ideoita.
mitäs minä maaninen maahinen.

olen hirvittävän tulistunut tätänykyä, ellen saa mielipidettäni sanotuksi. kai se on kun vuosia on niiaillut ja lapsesta asti pakannut sielunsa tiiviisti pinoihin sisäelinten säleikköön, niin johan nyt on sananvapaus iskostunut minuun ja tahdon huutaa maailmalle että TÄSSÄ MINÄ OLEN JA TÄTÄ MIELTÄ. !


olisi niin paljon muutakin, mitä haluaisin.
viimeisimpänä 

--
tämä typerä kone nieli loput tekstistä.
tällä mennään sitten.


viikonloppua!
ja pysähtyneitä hetkiä toivoen

Am.

01/18/2013 1.50.34

hei Kauniit.<3

rakkaan tukihenkilöni Jennin innoittamana päätin nyt kuukauden päivät postailla joka päivä jotain - kuvan ja mietteitä päivästäni. (ihan vaan omaksikin järjekseni).

ja niinpä päätinkin aloittaa sen näin perfektionistilla äärimmäisen epätyypillisesti keskeltä kuuta (ei edes ihan keskeltäkään) ilman minkään maailman ajallista täsmällisyyttä. 
(paljon minulta, joka rakastaa minuuttitarkkaa työajanseurantaa ja täsmällisyyttä, pikkutarkkuutta ja pilkunviilauksia.
i try my best to BE BEtter.)

tänään. (tai eilen - 17. tammikuuta 2013)
mitä nyt keksisin painokelpoista.
heräsin klo 11:02 kun kolme ihmistä survoutuu sisälle kotiini.
hengitän hiljaa peiton alla, en kehtaa tunnustaa, että täällä minä lymyilen ja salakuuntelen keittiönkaappia korjaamaan tullutta huoltohenkilökolmikkoa. (miten yhden kaapin oven kiinnittämiseen tarvitaan kolmea kokonaista ihmisolentoa, tarkemminkin savolaiseukkoa ja kahta oppipoikaa, joiden päättelin äänien perusteella olevan Karim Z. ja Cheek).

siinä sitten lekottelin piilossa ja kuuntelin ja laskin ärräpäitä ja mitä kaikkea Huoltohenkilöt selkiemme takana kodeistamme juoruavat (you don't wanna know..)

sitten reippaana tyttönä riensin psyk.polille ja poistun uusi resepti kädessäni, hieman uutta toivoa kirkkaammin mielin ja valmiina uuteen sotaan.
kipaisin Kelassa ja eräässä second hand murjussa ja hain "työpaikaltani" sinne unohtuneen opinnäyteportfolion.
AURINGONVALOSTA euforoituneena ja taiteilijaa kainalossani isoa mustaa lehtiötä kantaen leikkien (sorry grammary mess)
lompsin kotiin.

rakas mieheni soitti saatuani aamiaissmoothieni surrutettua, että NYT VAIMO PÄÄSET RATTIIN - poliisilta saatu opetuslupalappu käsiään polttaen.

niinpä sitten sain ajotuntini nro 1.
-> eiku Helsinkiin Tuusulanväylää pitkin ja pitkin Kruununhaan mäkisiä rätätätämukulateitä rylläämään.
jospa tähän nyt loppuisivat ne ahdistavat unet, joissa aina autoni väsyy eikä vaihdekepakko toimi ja joudun polkemaan ylämäet hiki hatun alla..
hope so.


se siitä liirumlaarumista mitä Minun Päivääni tänään kuului.
muun muassa.

bussipysäkillä mieleeni sukelsi irtonainen runon säe, jota minulla ei sitten ollutkaan enää aikaa/voimia/intressiä/inspistä jatkaa, mutta tässä se on, jottei tämän postauksen tekotaiteellinen anti jäisi vain kuvan varaan:

"puen ylleni

sinun arvovaltasi"

olkoon se tämänpäiväinen mottoni tai tantrani mikä lie.

irtonaisuutta & kaavoistansa ulostautumista

Teille toivottaen

nokkosteen ja pikkutuntien ystävänne

Amélie T.

07302012.

istahdan vihdosta viimein alas

kirjoittaakseni Teille jotain

jotain kaunista ja järkevää

jotain kesästäni mikä aiheuttaisi

päätähuimaavaa blogikateutta

että näin minä elelen

herroiksi, rouviksi

unohtumatonta kesääni 2012..

hah.

samalla kun sormeni uivat

näppäimistön tuttuihin

ja tuntemattomiin uomiin

unohdan Kaiken

kaiken mitä piti sanoa

kuin äitini

joka luurin päässä kiroaa unhoitteluun

että kun kaikki pitäisi aina kirjoittaa paperille

mutta

siitähän jäisi ikiaikaiset muistijäljet

jäljet julkaisukelvottomista ajatuksistani

jotka uivat aivojen sohjokäytävillä

hermosolujen hetteikössä

vastavirtaan

ilman niitä

ihoanuolevia käsivarsikellukkeita

uhmakkaina

sade on raiskannut

vaivalla huoltamani kesäkukat

ruiskaunokit, silkkiunikot

kaikki maahan paiskattuina

alistettuina

hennot ruumiinsa mullan yllä

kuin omani

maan päällä

vastentahtoisena

alistettuna

tahtoisin huutaa

kuin fernando pessoan hahmot ikään

oi! oi!

tätä elon kylmää kankeaa

sateisen kesämaanantain

arkista eleettömyyttä

paluu takaisin

kuin paluu ei mihinkään

A,

I LOST MYSELF SOMEWHERE IN THE CROWD.

uupumus nielaisi jälleen rotevaan kitaansa

ja tässä makaan ja haukon henkeäni

mies viuhuu keittiössä

keittää riisiä

pyörittää pipppurimyllyä

ruti ruti rutt s

ajatusvirta sumeana jossain

samoilee muiden maailmojen

kohmeisissa käytävissä

keuhkoputkissa kytee Iso Pala

vinha pitkäviha

ja Ison Palan bakteeriserkut

elän illuusioissa

katsomme poliittista elokuvaa

ja tahtoisin

että mielikuvitukseni

nielisi minut

olen niin väsynyt

olen Väsymys itse

rukoilen pilvisempiä päiviä

ja "jotain rajaa"

tällekin

uupumuksen luihuudelle

01042012 20:16.

maailma on niin pieni ja hapan.
kuin soturinsa konsanaan.
väsyneitä juomaan maan lapsien hikeä.
missä asiat sitten olisivat paremmin.
en muuta voi, en muuttaa voi.
en muualle enkä itseäni.
liityn karmaisevien limettien joukkoihin.
me kuljemme kaduilla hännät alhaalla
korvat luimussa.
tämän maailman periaatteille
irvistämme
jätämme eteismaton salkoon roikkumaan.

10262011 0:47

kello uhoaa syysyön tuimuutta ja lupaa kostaa aamulla sen, että vielä istun tässä. kurkussa pienet puistonmiehet raappaa kurkunseiniä teräsviiloilla. skraaps skraaps.
greta hurisee sohvannojalla, tuo pieni pullea moottori. jos sähkön sammuvat, saamme siitä oivan generaattorin. toimisipa muuallakin yhteiskunnassa - virtaa talouksiin toisia silittämällä. en tiedä mitä näiltä päiviltä odotan. sain töitä ja ostin uudet pensselit ja bambupaperia. nuristen yritän ojentua muiden maailmalaisten tempoon. kuka senkin keksi, että maailma toimii vain jos kaikki ovat tehokkaita klo 8-16. minä tahdon olla tehokas kun muut tankkaavat sieluaan yön antimilla. minä tahdon nauraa aamuille ajan kanssa, uida vastavirtaan ja irvistää kadunpuolen pukuherroille.

xxx
A.

#3 maalaa.
   osta värejä jotka saavat unohtamaan syysahdistuksen ja huolet. tshekkaa myös kirppisten valikoima ja taideliikkeiden alekorit. älä nihrusta vaan lätki loivin liikkein ja suurpiirteisesti. niin että kätesi maalaa tunteet paperille ilman turhaa ajatustenjuoksua. kun olet valmis etsi kirppikseltä tai ikeasta sopivat kehykset ja ripusta tämä päivä paikkaan, josta se tervehtii sua aina kun suru tuppaa hiipiä puseroon.
<3

09292011 23:57.

"..niin he kysyivät, olenko aina ollut sitä mieltä.
mistäpä minä mielestäni tietäisin.
harmaata, mustaa, punaista.
punaista, harmaata.
siellä näin meren.
täällä he esittelevät mielivaltaistensa kohennelmia.
herra ministeri onkii kuuta taivaalta.
sitoivat minunkin ripseni siihen naruilla.
koska täällä ihmiset kuitenkin katsovat alaspäin."