hän opetti
miten nauretaan
suu auki
niin että kärpänenkin
ehtisi
sisään ja ulos
kuinka kesytetään
villi lapsi
elämänjanoinen pihinä
mattosi alla
järki on makkara
siksi emme ajattele
me tunnemme
tunnemme
hänessä
korvalehtien läpikuultava valo
hivelevä
tuo kauneus
minun korvani
niin paksua nahkaa
niistä ei valo
paista läpi
emme saisi unohtaa
mikä on tärkeintä
runosuonet
laulavat mielet
ja seikkailut
niistä oli
nämä tytöt tehty
hän lauloi
tiensä meidän kaikkien
hitaisiin koloihin
ma 16. toukokuuta 2011 klo 16:20
kirjoittelen vielä vanhoja menneen pääsiäisen lumia teille.
kirjoitan tytöstä, joka on minun elämäni valo ja iloinen laulu sisässäni. minun elämäni Tähtityttö. <suosittelen lukemaan sennimisen kirjan, kirjoittanut Jerry Spinelli, WSOY.>
Jennalle.
olin yksin ja vailla päämäärää siinä väkijoukossa. joukossa tuttujakin kasvoja, mutta kukaan ei tohtinut perehtyä omiini tarkemmin. olin neiti Ilma, minua hengitettiin, mutta kaikki katsoivat vain lävitseni. sitten eräänä niistä onnettomista päivistä, hän lampsi luokkaan täynnä elämäntarmoa ja valoa siellä jossakin sisällä kytien. hän aina väitti, että minä se olin, joka toin sen valon ulos hänestä. vaikka tosiasiassa se oli Aurinko, joka narrasi sen valon esiin. sitten koko pytinki leimusi valoa, meidän valoamme. ne kaikki muut, pimeänjurriaiset, häikäistyivät ja katsoivat muualle. liian onnellisia ihmisiä. niin he tuumivat. mutta me vain elimme ja nauroimme, veistimme nimemme pihakoivuun ja tähtiin, lauloimme ja hymyilimme Elämän Sattumuksille, piirsimme huulipunalla pöntönkanteen ja vihastutimme ja hehkuimme ja ihastuimme ja leijailimme. kuin puhaltamamme saippuakuplat siinä nuoruuden katveessa.
nyt on asiat toisin. olen menettänyt valoni. nyt on uusi roolijako. nyt hän on se, joka puhaltaa minuun uutta paloa elämään. sitä onnea kaikesta pienestä. iloa olemassaolosta ja siitä mitä on. runot ja laulut ja teehetket ja saippuakuplat ja kevätaurinko ja aikaa ja muistoja ja.. seikkailuja. hän opettaa minulle, kuinka seikkailtiin. kuinka elettiin eri tavalla. mielikuvitusmaassa. kuinka asiat nähtiin toisin. kuinka voi muuttua. niin ettei pimeydenjurri pahamieli enää syö aatoksistain sitä hehkua ja paloa, joka meidät ennen sytytti. hän on Valona taivaallani.
JOY.
XOXOXO
Amélie
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti