ti 7. kesäkuuta 2011 klo 3:18
niin satumaisen hiljaista.
jossain kujertaa joku pieni lintu ja herra sirkan soitantaa tienpientareella kuin jenkkileffoissa ikään. koko vantaa nukkuu karhun unta ja minä yksin kesän uljaassa sylissä. pimein hetki ja pian alkaa jo valkenemaan. uusi päivä. miten taianomaista. kesänyön tuoksu humalluttaa aistit, tuomi pihlajankukka syreeni, kaikki niin nuorta ja viatonta vielä. hiljainen kehäradan työmaa. bussista ei jää kuin jokuinen yön lapsi lisäkseni. kissani istuu heinikossa ja kuuntelee yön ääniä, havahtuu kun hiivin sen selän taa. mitäs me kaksi yökyöpeliä, kaksin kesäyössä. harva kai muistaa enää tämän taian.
kai ne kesäyöt ja se päätähuumaava tunne, joka minut valtaa aina silloin, juontuu niistä nuoruuden öistä, kun sitä oli vielä nuori ja kaunis ja rakasti kaikkea. eikä tämä maailma ollut vielä raskaana kakkana niskassa kyhjöttäen. kaikki oli silloin niin kevyttä ja huoletonta. tulevaisuuskin katsoi kohti suurine sinisine silmineen, enkä pelännyt mitään. olin niin onnellinen niissä öissä. vaelsin yksin radan vartta tai haaveilin "linnassani" kuunnellen yöjunien puksutusta. olin rakastunut eikä mikään kivi painanut ihoon reikää kengissäni.
miksei sitä tunnetta voisi pullottaa ja sumuttaa itseensä joka aamu?
no, ainakin näinä öinä se huokuu ylitseni.
ei tarvitse kuin avata ovi, mennä ulos ja hengittää.
helsinkikin tuoksuu kesäöinä mansikoilta ja unelmilta.
onko se se valo ja tunnelma, kuin jossain keskieuroopan kaupungissa?
en tiedä. vai ne muistot nuoruudesta, KESÄYÖ JA SUURET KYSYMYKSET ELÄMÄSTÄ, RAKKAUS, SAIPPUAKUPLAT, MÄKKÄRIN KAAKAO JA STAIRWAY TO HEAVEN'IÄ KITAROIVA KATUSOITTAJA. mieli oli vielä niin avoin ja tuomitsematon.
nyt se on täynnä vanhaa tunkkaista rojua, jotka pitäis siivota pois ja tuulettaa..
satumaisia kesäöitä kaikille!
XOXOXO
Amélie
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti