ne aina sanovat, että pitää tyytyä siihen mitä on. se on viisasta ja järkevää ja vaatimaton ihminen on tyytyväinen niissä olosuhteissa missä elää jne. onhan se toki ideaalia ajatella niin..
mitä jos silti toivoo enemmän?
onko väärin haaveilla jostain muusta, kuin siitä mitä on saanut?
missä menee terveen unelmoinnin ja turhan haihattelun raja?
onko epäuskoista haaveilla enemmästä?
kauniita asioita löytyy toki tästäkin elämäntilanteesta.
mutta ehkä jotkut meistä on vain rakennettu niin, että elämän selviytymismekanismiimme vain kuuluu haaveilu.
onko se sitten niin paha, jos vakaasti uskoo, että jos lähtisin jonnekin muualle, siellä olisi asiat paremmin? ei minusta.
vaikka ulkoisiin tekijöihin ei voisikaan loppupeleissä paljon vaikuttaa, voisi ainakin jättää nykytilanteen mätine mietteineen ja tunteineen ja pulmineen kotiin. minusta kiehtovinta ja mielestäni ideaalia olisi nimenomaan mennä ja heittäytyä, viskautua uuteen elämään jossain muualla täynnä uutta uskoa ja kiihkoa ja elämänvoimaa.
ja mitä siinä menettäisi, jos huomaisikin olleensa väärässä?
tulisi vaan kotiin taatusti takki täynnä uusia kokemuksia ja kasvua.
NOTHING TO LOSE, DEAR.
voi jos sitä olisikin niin vapaa lähtemään..
jos kaikki muutkin vain uskoisivat samoin.
toisille on heikkoutta osata päästää irti ja paeta.
minusta se on tervettä ja joskus välttämätöntä.
ehkä sun täydelliseen uraan ja maineeseen ja imagoon tulee hurja lommo ja ihmiset alkaa katsoa nenänvartta pitkin, mutta se on pieni hinta siitä, että voisi säilyttää järkensä ja välttyä lopulliselta napsahdukselta.
muuan elokuvassa todettiin mielestäni naulankantaan:
"keskiluokkaisilla ei ole varaa olla hullu, siihen on mahdollisuus vain rikkailla." tms. ts. on oltava kylliksi rahaa, että olis varaa seota. varaa luopua entisestä, pakata matkalaukku ja karata los angelesiin tai minne mieliikään. improvisoida elämäänsä kunnes on voimaa tulla takas. ja jos on kylliks rahaa ni tulisko sitä takas ensinkään.
voisin hyvin elää sellaisessa kierteessä, tiedättekö.
pakata kimpsut ja kampsut aina kun alkaa kyrsimään edellisessä mestassa. :Pp raukkamaista? ei minusta. helpointa ja mielekkäintä ja eniten uusia elämyksiä tuovaa. ei niin ettäkö asioita voisi pakoilla lopullisesti, mutta joitain säröjä elämässä ei tunnu saavan ehjiksi vaikka istuis ja nyhvertäis liiman kanssa loppuelämän..
joten, milloin lähdetään?
uusia alkuja.
XOXOXO
Amélie
ps. jos et muuten pääse pois, karkaa muualle lukemalla kirja.
lukuvinkki, lue: CLAUDIE GALLAY, Tyrskyt (Avain, 2010).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti