MITÄ SYKSYLTÄ ODOTAN.

näinä iltoina syksy painaa enemmän. nautin sen painosta keuhkoissani. ilma tuoksuu koulunaloitukselta, ensisuudelmalta, satulanahalta ja happamilta omenoilta. näinä iltoina kaipaan omaa tupaa maalla, vuohia ja hevosta, jolla kirmata elonkorjuun nuolemia peltoja kunnes silmät eivät enää erota taivasta ja maata ja katse sumenee kyynelistä, jotka vauhdin huudossa kiirivät posken kaarta niskaan asti..
rakkauslauluja kasetilta heinäladossa kun ulkona sataa.
sammunutta lyhtyä huussiretkellä.
kallionpieliin tyrskyävää merta, jonka kohinaa kuunnella keltaisen sadehatun alta tyhjä kotilo korvalla.
surullisia lauluja ja viiniä yksin kuistilla.

kaupunkisyksyt vaativat enemmän ajatuksia ja suunnittelua ja vaivannäköä.
koskaan et löydä syyspiiloa, jossa joku ei olisi jo ollut.
enkä tiedä onko helsingissä vanhoja linnoja, jonka sisuksiin voi tehdä syysretken makuupussin ja myrskylyhdyn, teetermarin, muistikirjan ja doriskeksipaketin kanssa.
aina kun keksin hyvän piilon, tulee herra puistonvartija mikälie ja raahaa hihasta pois..
jää vaihtoehdoksi sillan alle romanien kulkukissojen ja puoskareiden viereen.
rosoisuutensa siinäkin.
mutta liikaa ihmisiä.
tahdon että vain minä ja syksy.

A.