PARIS, MON AMOUR.



hulvaton riksakuskimme Romain. opetti meille mistä löytää Parisin sielun. 



ma 23.toukokuuta 2011 klo 2:49

tahtoisin kertoa teille seikkailuistani Pariisissa.
kun ei kerta Nukkumatti ole kerenny vielä meidän ovelle..

"kerran elämässä tulisi pakata kimpsut ja kampsut, sulkea ovi takanaan ja matkustaa Sansibarille. vai missä sinun paratiisisi onkaan?"
<Rosalie Tavernier: Kerran elämässä, kokemisen arvoisia hetkiä, Kirjapaja.
Pariisi oli minun kun-tahdon-karata-arjesta-hetkeksi-pois-listallani ensimmäisenä - ja pitkällisen toivottaman haihattelun, mankumisen ja muutaman onnekkaan sattumuksen kautta löysinkin itseni yhtenä iltana keskeltä kaupunkiunelmaa.
Tuuli hiuksissani. <-toisinaan melkein kirjaimellisesti kynsineen, belive it or not.xP

tässä ote travel journal'istani:
"aitoja makuja.
aitoja ihmisiä.
aitoa tunnelmaa.
appelsiinimehu kuin Venuksen rinnoista lypsetty.
vihreää teetä kangaspussissa.
Tuulin punahuulet.
huolitellut naiset.
posliinin kilkatus keittiössä.
Tuuli lakkaa kynsiä.
toivat creme bruleen.
sipuli oli homeessa.
hurja huuto keittiössä.
henkselisetä.
afrikkatantta.
Pariisin keveä toukokuun ilma
täyttää jokaisen sopukkani.
he ovat huolettomia.
he juovat viiniä keskipäivällä.
he tupakoivat aina.
poskisuudelma.
heilurieleet.
usko jo.
tämä on Pariisi."

lisää kaikesta myöhemmin kerron.
huoletonta tiistaita.
XOXOXO
Amèlie

Eurovision 2011 ITALY (Raphael Gualazzi - Follia d'amore) ENGLISH subtitles

SE PÄIVÄ KUN NEITI KEVÄT SAAPUI KAUPUNKIIN.

hän opetti

miten nauretaan

suu auki

niin että kärpänenkin

ehtisi

sisään ja ulos

kuinka kesytetään

villi lapsi

elämänjanoinen pihinä

mattosi alla

järki on makkara

siksi emme ajattele

me tunnemme

tunnemme

hänessä

korvalehtien läpikuultava valo

hivelevä

tuo kauneus

minun korvani

niin paksua nahkaa

niistä ei valo

paista läpi

emme saisi unohtaa

mikä on tärkeintä

runosuonet

laulavat mielet

ja seikkailut

niistä oli

nämä tytöt tehty

hän lauloi

tiensä meidän kaikkien

hitaisiin koloihin

ma 16. toukokuuta 2011 klo 16:20

kirjoittelen vielä vanhoja menneen pääsiäisen lumia teille.
kirjoitan tytöstä, joka on minun elämäni valo ja iloinen laulu sisässäni. minun elämäni Tähtityttö. <suosittelen lukemaan sennimisen kirjan, kirjoittanut Jerry Spinelli, WSOY.>

Jennalle.

olin yksin ja vailla päämäärää siinä väkijoukossa. joukossa tuttujakin kasvoja, mutta kukaan ei tohtinut perehtyä omiini tarkemmin. olin neiti Ilma, minua hengitettiin, mutta kaikki katsoivat vain lävitseni. sitten eräänä niistä onnettomista päivistä, hän lampsi luokkaan täynnä elämäntarmoa ja valoa siellä jossakin sisällä kytien. hän aina väitti, että minä se olin, joka toin sen valon ulos hänestä. vaikka tosiasiassa se oli Aurinko, joka narrasi sen valon esiin. sitten koko pytinki leimusi valoa, meidän valoamme. ne kaikki muut, pimeänjurriaiset, häikäistyivät ja katsoivat muualle. liian onnellisia ihmisiä. niin he tuumivat. mutta me vain elimme ja nauroimme, veistimme nimemme pihakoivuun ja tähtiin, lauloimme ja hymyilimme Elämän Sattumuksille, piirsimme huulipunalla pöntönkanteen ja vihastutimme ja hehkuimme ja ihastuimme ja leijailimme. kuin puhaltamamme saippuakuplat siinä nuoruuden katveessa.

nyt on asiat toisin. olen menettänyt valoni. nyt on uusi roolijako. nyt hän on se, joka puhaltaa minuun uutta paloa elämään. sitä onnea kaikesta pienestä. iloa olemassaolosta ja siitä mitä on. runot ja laulut ja teehetket ja saippuakuplat ja kevätaurinko ja aikaa ja muistoja ja.. seikkailuja. hän opettaa minulle, kuinka seikkailtiin. kuinka elettiin eri tavalla. mielikuvitusmaassa. kuinka asiat nähtiin toisin. kuinka voi muuttua. niin ettei pimeydenjurri pahamieli enää syö aatoksistain sitä hehkua ja paloa, joka meidät ennen sytytti. hän on Valona taivaallani.

JOY.
XOXOXO
Amélie