-- ASU LUONANI LOKAKUU".
Aamut ovat harmaita, kuin karhun takamus.
Minä vatvon itseäni sängyssä,
kuin hapanta taikinaa.
Se aika vuodesta, yllätti -
ykskaks huomaan
elämä ei enää tunnukaan miltään,
tervetuloa Neiti Kaamos.
Plärään kuvia kaukaisten maiden matkaesitteistä,
haaveilen elämästä,
jossa herätään auringon kutitukseen poskella joka aamu
juodaan aamukahvi pienellä parvekkeella
pyjamassa, joutilaana,
ja Aina on Valoa
ja vettä sataa vain epäluuloisten mielissä.
Mutta tämä on Lokakuu,
aikamme totisinta realiteettia.
Pakene siinä sitten.
Muuta kuin huikeaan mielikuvitukseen,
joka sekin on poistunut,
lensi kai hanhien matkassa muualle.
Muualle mielisin minäkin.
Voimat eivät riitä
ja pankki tyhjänä -
olen Pelkuri,
Lokakuun vanki
ja Kaamoksen ruumiillistuma.
a,
 |
| kuvat: favim.com |
