älä koskaan anna kenenkään kaapia sinusta pois unelmiasi.
sillä sinä päivänä, kun luovumme unelmista ja kuvitelmista, meistä jää vain liha ja luusto, jotka niiavat Isojen Setien edessä ja kulkevat vääjäämättä kohti absoluuttista tyhjiötä.
ts. moderni lobotomia.
ihmisten on vaikea mieltää, että masentuneenkin ihmisen mieli roikkuu vielä jostakin kiinni - ehkä vain pienestä aivorihmaksesta, kiinni toiveessa, halussa enemmästä. paremmasta. pakkohan siihen on uskoa.
muuten muuttuu edelläkuveilemakseni eläväksi kuolleeksi.
aivokuollut.
aivoelävällä on oltava unelma.
(tässä kohdassa en usko poikkeuksiin.)
siksi kenenkään ei pidä antaa syödä sitä, järsiä uskoasi kuin jääkaappikylmää lihapullaa.
(edellyttäen tietysti, ettet nyt unelmoi mistään massatuhosta tai toisen vahingoittamisesta.)
minulle realismi = turhaa toitotusta maailmassa, jossa huominen kyllä hoitaa itsensä paikalle, olit sitten mikä -isti tahansa.
inhorealismi = sitä, kun tuota toitotusta käytetään näivettämään onnellisen taivaanrannanmaalarin sielu.
tosin terapeuttini sanoi kohtuujärkevän argumentin, jonka toistan ihan vain tätä lukevien realistien iloksi :D :
kuvitelmia on oltava, mutta tosielämässä koetut kokemukset ovat niitä, joista saa todellista iloa ja joiden avulla voi kasvaa tms. fine, on toki tässä lihallisessa ja silmille nähtävässä elämässä oltava tavoitteita ja niiden toteutumisesta saatava mielihyvä saa ihmisen pysymään osana reaalimaailmaa, right?
siitäkin huolimatta mielestäni (terveet) ihmiset panevat liikaa arvoa nykyisille todellisuuksille.
sillä elämä ja sen kirjo on varsin rajallista ja sumppaantuvaa, ellei se jatku myös toiseen suuntaan (pääsi sisään).
sinne, missä ei ole yhtä oikeaa systemaattista järjestelmää, jonka rattaissa kaikki pyörivät, ei pyrkyryyttä, ei pikkumaisia mieliä ei kahdeksastaneljäänvelvoitteita, ei kellonaikoja, ei pakkososialisoitumisia..
vaan mitä nyt kelläkin, toisilla yksisarviset ja peetterpanit, toisilla unelma, joka kantaa huomiseen, toisilla kokonainen antitodellisuus figuureineen ja tapahtumineen.
vaarana tietty on, että tulee imaistuksi täysin omaan rinnakkaismaailmaansa, mutta usein niin ei käy, siitä kyllä pitää tämä reaalielämä ihannoijineen huolen.
USKO.
UNELMOI.
KUROTA TÄHTIIN.
ja tervetuloa teelle mielikuvitukseeni,
milloin vain.
xx
aMieli.
