MATKANTEOSTA JA MATKALLA OLOSTA.

joku viisas mies tai nainen lie sanonut jotain sensuuntaista, että
Matkalla olo muuttaa ihmistä.
Matkalle jättää osan itsestään ja mukaansa löytää jotain uutta.

ja niinhän siinä käy.


parin päivän takaisena yönä laskeuduimme takaisin helsinkivantaan radalle ja tämän Jääkarhujen Maan maaperälle.
kuten aina, minut valtasi sappeakiehuttava inhoreaktio tätä maata, kaikkea sen edistyksellisyyttä ja ylenpalttiutta kohtaan. en kertakaikkiaan mahtanut sille mitään (taaskaan).
inhosin jokaista taaksejäävää teollisuusrakennelmaa ja rumaa betonipönötystä - kaikkea mikä kielii länsimaisesta menestyksestä ja teollistumisesta.
sitä, miten täällä kaikki on "hyvin".
(puhumattakaan tiestysti 25 lämpöasteen pudotuksesta).


samalla oivalsin, että ehkäpä
inhoni kohdistui ennen muuta itseäni kohtaan, sitä elämääni kohtaan, jonka olen tänne rakentanut. kun on nähnyt Jonkun Muun Maailman, äkkiä omat ympyrät (joita ei ole valinnut, vaan joihin on pakotettu tai joihin on tyytynyt) tuntuvat niin äärimmäisen pikkumaisilta. turhilta. pysähtyneiltä.

- ja kuitenkin, muutaman päivän kuluttua, sitä huomaa taas tottuneensa, lipuneensa samaan elämäntapaan, siihen mikä hetki sitten tuntui niin vastenmieliseltä.
(miten turhauttavaa! btw aivot tottuvat uuteen asiaan kolmessa päivässä.)

totuushan ymmärrettävästi on, kuten todettu lukuisia kertoja ennenkin, että miksi viihdyn niin hyvin (missä tahansa) muualla, ei kuitenkaan johdu niinkään ulkoisista oloista (vaikka pidän yhäkin suomalaista habitusta ja kulttuuria ylettömän yksitoikkoisena), vaan ongelmista pääni sisällä.
(daa!)


matkalla tein kuitenkin monia tärkeitä oivalluksia itsestäni ja elämästäni.
myös lupauksia muutoksesta, kun palaan.
samalla panin merkille, miten hienolla tavalla "uudestisynnyin". näin muuttuvani enemmän siksi ihmiseksi, joka haluan olla. koska oli aikaa ja tilaa eheytyä.
nyt täytyisi kai osata kanavoida tuo positiivinen muutosvoima arkeeni (johon minulla on ikuinen viha-rakkaus-suhde) ja siihen miten suhtaudun asioihin (esim. "stressi ei ole stressiä. stressi on sitä miten  ennalta asennoidut eteen tuleviin asioihin").


matka on aina enemmän kuin fyysinen eteneminen kohteeseen ja takaisin.
onnistunut matka on myös matka omaan itseen, omiin tunteisiin, tapaan kokea elämää ja epäluuloihin ja pelkoihin.
siksi matkalla on niin helppo muuttua. voit jättää jotain ylimääräistä ja turhaa itsestäsi vieraaseen kaupunkiin (varmana ettei se kävele vastaasi kotikadulla) ja täyttää sen vieraan ja tuntemattoman kulttuurin ja muukalaisten, sekä lukemasi, näkemäsi ja kokemasi inspiroimilla uusilla ajatusmalleilla, näkemyksillä ja uskomuksilla.
lisäksi on aikaa pohtia, mistä omassa yläkerrassa haluaa luopua ja luoda uusia ihanteita tilalle. aikaa ajatuspesän kuuraukselle.



silti ennen kaikkea matkalla oivaltaa, ettei määränpäällä oikeammin ole väliä.
paitsi että takaisin on aina tultava.
mutta ehkä siitä(kin) voi tulla jotain hyvää. (?)


sekaisissa ja ristiriitaisissa tunnelmissa,
XX
Amélie

LOOKING FOR SOME INSPIRATION?

hei siellä,
pikaisesti vinkkaan että yle areenassa on vielä YHDEN PÄIVÄN katsottavissa tämä huippudokumentti ihanan höhlistä 80+ naisista, joiden pukeutuminen kyllä antaa melkoisen inspiksen?

http://areena.yle.fi/tv/2159654




rakastan mummoja, joissa on tyyliä ja persoonallisuutta.
he antavat aihetta hullaantua hieman ja katsoa elämää vähän enempi 'out of the box'.
miksi vanhentua, jos ei tahdo.
tai ainakaan ei ole pakko antaa sen näkyä.



A.
ps. kohta otan siivet ja lennän kauas, mutta sitä ennen yritän kirjoittaa jotain asian vierestä. bisou!