nyt ollaan jo siinä vaiheessa syksyä,
että paluuta ei ole.
kuten joka ilta kun lamppu sammuu.
voit miettiä että taas yksi päivä, jota ei takaisin saa.
kai sentään elit sen hyvin?
elämä on taas kolhinut erinäisillä iloilla ja pettymyksillä.
(joskus iloista jää syvemmät kolhut)
yksi päivä mietin, miten aina vihasin ja kokosieluisesti
halveksin niitä välinpitämättömiä ihmisiä.
tiedättekö?
niitä, jotka olivat kasvattaneet huikean körmypanssarin
sielunsa ympärille, joita mikään ei hetkauttanut, joiden emotionaalinen vuorovaikutus oli kuollutta.
jotka eivät odottaneet mitään, keltään tai ketään.
yksi päivä toivoin voivani olla sellainen.
(you know, tyyliin pessimisti ei pety).
kaiken päivää ideoita putkahtelee tietoisuuteeni, ideoita erilaisiin luoviin juttuihin.
unohtanen niistä 85%.
mikä on harmi, jos yhdestäkin olisi voinut tulla joku kansallinen menestysrevyy.
kaipaan henk.koht. sihteeriä, joka kirjoittaisi kaiken ylös, milloin ikinä Se Idea päähäni pälkähtääkin, suihkussa tai ratissa tai yöllä puolivalveilla kesken unien (ne on niitä parhaimpia, uskokaa pois!) kuten Hella W.:llä.
no.
yritetään ajatella itsestämme edes yksi hyvä ajatus joka päivä.
(muista ei niin väliä.)
A.
