HAPANKAALIRUNOUTTA JA PÄÄNMÄISKINTÄÄ. TS. PERINTEINEN TAITEILIJAN MAANANTAI.

lundi 18072011

tänään istuin helsingissä ja harrastin ohikulkevienihmistentölläämisterapiaa. aika mylvi ohitseni samalla kun grönt&skönt-tee kuohui pitkin kuivaa kurkunuomaa. minulla on tämä luovuudennälkä nähkääs.
noh, kesäihmiset ovat harvinaisen epäinspiroivia minimitoissaan ja auringonnuolemine ihroineen, joita niin mielellään paistattelevat kaikkien esillä, mutta löytyi toki jokunen helmikin.
matkamuistio jäi kotiin kun heräsin 22:n minuutin aamukaaokseen, joten otin oppia ystävästäni rakkaasta ja tyhjensin lompakon vanhoista kuiteista, joiden pyllypuoli kelpaa varsin hyvin joutua palvelemaan sanojeni suoltamina. kirjoitinpa siinä hurmoksessa runon - joskin sangen brutaalin - robertsin lautasliinalle ja jätin sen ilahduttamaan <vai tyrmistyttämään?ö> tarjoilijapoloisen maanantaipäivää. olen myös harkinnut tehdä Ellingit ja kirjoittaa nimettömiä runoja/ajatuksia ja tunkea ne kaupassa - jos nyt ei hapankaalipakkauksiin - niin vaikka.. ..tamponipaketteihin ja piparipakkauksiin! :P
mitä vielä.
käytin vihdoin stockalta päänilyömisepisodin jälkeen lohdutukseks saamani lahjakortin ostamalla täydellisen oranssin huulipunan! <B:
sen kunniaksi, että tänään päänlyömiskiintiöni tältä kesältä kasvoi kahdella yksiköllä! kerrassaan juhlimisen arvoinen suoritus!
ensin aamubussissa hamuilin pudottamaani pinniä lattialta ja kolautin kallokultani edessäolevaan kaiteeseen..XL huusin AUTS niin että koko bussissa kohahti. :PP
ihan kun se yks kuhmuloinen ei olisi ollut enough <can't spell it! - kumautin vielä otsalohkoni iltasella autonoven terävään kulmaan.
nyt nuppiani koristaakin kaksi punamustaa iloista kumparetta elämänjälkiä..

"Mietin,

miksi niitä ihaillaan,

jotka suuntaavat katseensa korkealle

pilviin ja katonrajoihin

taivaankamaralle

Sitten ymmärsin -

He vain etsivät

parasta paikkaa,

josta hypätä."

                    "Kevytlimejuustokakkua

                                 ja kansanhelinää.

                     Ulkomaismuusikot

                         yrittävät parhaansa mukaan

                     soittaa tietään

                               helsinkiläisten

                                             sieluihin.

                     Minuun

                          kukaan ei voi enää

                     soittaa tietään.

                                            Olen loppuunmyyty."

"Heillä on kierrätetyt

luomu-uusiopaperit.

Papyrukset.

Valkaisemattomat lehtiönsä,

itse kerätyistä

risuista valmistetut.

He kirjoittavat tarkkaan valitut ajatelmat

jo kuolleiden lintujen sulilla

ja muovijätteestä

puserretulla musteella.

Nuo modernit kirjailijat.

Me.

Me kirjoitamme mitä mieleen nouseekin.

Me kirjoitamme sanamme

kassakuitteihin ja vessapaperiin.

Me kirjoitamme eilispäivän ripsivärillä,

mainoskynillä,

verellä ja hiellä.

Me hapankaalirunoilijat."







SYÖPÄLAPSI JA ROOSAMAMMA.

pe 150711 klo 21:04

"helsingissä sataa, helsingissä sataa taas.."
godmorgon-omenamehua ja pyjamapäivä. kissani palasi seikkailuiltaan märkänä ja hermostuneena. maailma on niin viehkeä ja sinä poikani sen viemä. ei viihdy Francis-herra enää kotinurkissa.

mieli on niin hapan ja samea ollut nämä päivät.
kaipaan tuuletusta ja uutta virtaa soluihini.
siksipä vuokrasin eräs kaunis kesäilta OSCAR AND THE LADY IN PINK elokuvan.
jos ette ole sitä vielä nähneet ja maailma ahdistaa ja suru hiipi puseroon, niin suosittelen - ei, velvoitan sut katsomaan tämän elokuvan, sytyttämään kynttilän ja ostamaan pullon hyvää viiniä, käpertymään omaan pieneen majaasi ja nauttimaan yhden illan yksinäisyydestä, liikutuksesta ja halvasta terapiasta.
me kaikki tarvitsemme sitä aika ajoin.
katsottuani tämän jotenkin elämäni muuttui.
itkin tuntitolkulla, joskaan en yksin näkemäni vuoksi.
rakastan ranskalaista elokuvataidetta, mutta tämä oli jotain ihan muuta.
toista luokkaa.
elokuva, joka sai pohdiskelemaan elämän hienovaraisuutta ja haurautta.
ja ymmärtämään, et osaanko arvostaa todella sitä, että olen ja elän, hengitän, nyt ja tässä.
ja näkemään myös sen toisen puolen, mitä jos menetän sen, menetän jonkun, menetän rakastamani, mitä sitten, mitä sen jälkeen?

teidän on nähtävä tämä ja rinta täynnä uutta voimaa nauraa huomispäivälle suu auki!
xoxo
Love, Amélienne.

rakastan niin tätä Oscaria.

alkuperäisteos by
Eric Emmannuel Schmitt.

tältä se kansi näyttää leffavuokraamoissa.

"MUISTONI KUKKIVAT SILTI - - KUIN ÄITI NIISSÄ NUORUUSKUVISSAAN."

ke 13072011 klo 1:18

vilken dag!
tämä on niitä päiviä kun tyystin jättäytyy ajan pauhinasta, eikä edes huomaa.
päiväni alkoi kurjaakin kurjemmin: heräsin havahtuakseni siihen tosiseikkaan, että olen suvunjatkamiskykyinen nuori nainen ja hurja teurastusmäiskintä käynnissä sisuksissani.!ö kumma ettei sitä tunne itseään niin viehkeäksi, kuin mitä sen olotilan merkitys korostaa.

päätin hautautua omaan mariaanien hautaani peittojen ja vällyjen syvimpiin kammioihin ja antaa sänkyni nielaista itseni tältä maailmalta. mutta koska tää järjestelmä ei harmi vaan anna siihen resursseja, könysin itseni lopulta ylös ja keitin rooibosteetä ja söin hapankorppuja, miten runollista.. leipä on homeessa ja banaanit mustuneet ja tiskivuoren ohi ei voi livetä ilman kaasunaamaria, mutta kynäni virkosi henkiin ja tekstiä senkun soljuu kirjani sivuille joten kuka jaksaa jäkättää elämän näennäisyyksistä.? :P
niin aamulla sitten pääsin tonkia jonkun hyvänmielenelokuvan jotten tukehtuisi menstruation depression'iini. mut iltasemmalla kekkasinkin huisin paljon lohdullisemman pahanpäivänpuuhan! - siivosin taidekaapistani yhden suuren laatikollisen viimevuosien muistoja takas aivojeni lokeroihin ja ei-niin-muistamisen-arvoiset heitin menemään. oi Kultainen Nuoruus, mitä sieltä löytyikään!Ö valokuvia, valokuvia, valokuvia, lehtileikkeitä, kirjeitä, elämäni ensimmäinen Vogue <!, hamassa tulevaisuudessa tuleville lapsilleni säilömät kierrätystunnelelut, Snan antamat koon 9½ nahkarukkaset, punainen 80's nahkalippis, lapsuusmukini.. niin ja tietyst sadattain koulutöitä. on se elämä niin ihmeellistä. kun se sillai osaa lokeroitua sisimpiin sopukoihin. järjestelmällisesti ja ilman ulkoisia kovalevyjä. we're such pieces of art!

inspiroiduin äidin nuoruuskuvista ja muistin mitä taiteessa niin rakastan. kaipaan jo syksyä ja niitä lapsuuden loppumattomia lumisia teitä auton kyydissä yön hämärissä. kissani kiukustui huomiosta jolta se jäi paitsi ja hyppäsi hyllylle pudottamaan tyhjän viinilasin kostoksi, vekkuli. käsitteleekö ihminen jotain osia elämästään aina tietyissä vaiheessa? näen nykyisin toistuvasti unta tietyn etapin ihmisistä ja elämänvaiheista elämässäni. joka yö. jospa aivomme käyvätkin jotenkin samoilla rattailla ympyrää niin, että tiettyihin muistoihin palataan junnaamaan myöhemmin toistamiseen? ikään kuin ei riittäisi, että asiat kertaalleen eletään vaan sit ne vielä huokuu takas mieleen ihan kuin ne tahtois, että niistä väkisin opittais jotain.
ja annettais anteeksi.


taiteellista ja muistorikasta elämää!
XOXOX
A.

ps.lopuks muutama fiilistelykuva Pariisista arjen piristykseks.

.Comptine D'un Autre Ete - StevieRyan

POHDINTOJA MAAILMASTA JA KIRJOITTAMISESTA - MIKSI VIELÄKIN OLEN TÄSSÄ.

oon kieltämättä viime päivinä pohtinut,
josko poistaisin ämän koko blogihöskän. maailma on täynnä ihmisiä ja ihmisten mielipiteitä. kuka kaipaa vielä yhtä yksilöä lisää saarnaamaan, miten tulisi elää? mutta hei, eihän se mun tarkoitus olla pitänytkään. vaan kertoa tarinoita, miks rakastan. miksi rakastan ihmisiä.
joskus tulee kuitenkin päiviä, kun en oikein muista itsekään..

meissä kaikissa kuitenkin asuu pieni sisäinen siili, joka haluaa vaikuttaa. niin muistan jonkun sanoneen. tulee vaan paha mieli, kun niin moni vaikuttaa negatiivisesti, ei lainkaan niin, että siitä tulisi ensinkään parempi olo. tähän maailmaan tarvitaan enemmän hyvänmielenpostauksia.
kaikkihan me tiedostetaan, että tää maailma on pepunreiästä, joten miksi sillä mässäilemään? jos oikeasti haluaa vaikuttaa, niin kertokoon, mikä tässä maailmassa, elämässä, saa sut vielä jaksamaan huomiseen.

tänään sen tekivät princess mango-tee, naiseus, auenneet kevätpäivänhatut ja tietoisuus itsestä ja elämästä mun sopukoissa. se on ihme.


JOY,
xoxoxo
A.



jospa näkisi asiat, niin kuin näillä silmillä,
silloin toistakymmentä vuotta sitten.