tästä asiasta olen aikonut kirjoittaa jo pitkään.
nytpä olisi aikaakin, kun aamupäivän valo hiljaa siivilöi huonetta ja jääkaappi säestää, teekupissa viimeinen Higher Living'in Purity-pussi.
mikä on se hiuksenhienohko raja itsenäisyyden ja itseriittoisuuden välillä?
eli missä kohtaa itsensä huomioiminen on määriteltävissä tervemieliseksi itsenäisyydeksi ja milloin se on nenäkästä pakkoa voida tehdä ja olla Itse, ilman muita, omavaltaisesti.
nähkääs kun siinä se hiuksenhienous (for fine hair) tulee vastaan, jos ei ole koskaan - tai ajoissa - oppinut riittämään itselleen, niin sitä sitten opetellessaan ei aina tiedä, milloin liika on liikaa. (kun mielestäni jotkut asiat vain oppii parhaiten liioittelemalla ensin rajusti ja sitten mäkeä alas lasketellessaan löytää sen sopivan uoman).
tässä kohtaa vain voi minun tyylilläni käydä näin:
itsenäistyminen (sis.oman itsensä arvottamisen oppiminen ja hyvän itsetunnon löytyminen)-> itseriittoisuus-> itsepetos.
sanovat, ettei voi koskaan olla tarpeeksi muille, ellei ensin riitä itselleen.
sitä kai pelkään, että kuitenkin ominaiseen tyyliini, kun pääsisin omanarvontunnon makuun, törmäisin heti sinne toiseen ääripäähän, omavaltaisuuteen - ja jäisin kuitenkin yksin.
ihmiset, joista oma kultani päällimmäisenä, yrittävät vieraannuttaa minua liiasta toisten miellyttämisestä ja samalla yritän tasapainoilla omien mielihalujeni ja yleisen hyväksyttävyyden välillä. typerää, ettei tervettä itsekunnioitusta saa syntymälahjana.
melkoisen onnistuneesti myös kulttuurimme vääristää terveen minäkuvan vaalimista. kukapa heikon itsetunnon omaava voisi luontevasti purjehtia läpi some-kulttuurin selfie-ilmiöiden ja itsensä mainostamisen esim. CV:ssä ja muissa kanavissa?
tähän tarvitsisin oman PR-ihmisen, jonka kanssa pohtia, mitä itsestäni viedä julkisuuteen ja mikä on sopivaa minämainontaa.
(olettaen nyt, että olisi tarvetta saada naamakuvansa erinäisiin väyliin)
(*syvä huokaus). ehkä luovimisen tämän kaiken välillä oppii tultuaan viiskymppiseksi ja viisaaksi. siihen asti koetan toteuttaa omaa ensimmäistä (ja ainoaa) askeltani onnellisuuteen:
#1. ole tyytyväinen
riittävän hyviä pyhäpäiviä teille!
ja perään laimea, mutta kind of tosiperäinen toitotus:
sinä olet paras versio itsestäsi. muista se.
XOXO
a Me.
