"THE WORLD GOES BY MY CAGE AND NEVER SEES ME."

Randall Jarrell: The Woman at the Washongton Zoo.

 

ÄLÄ IKINÄ MUUTU, KEZIA.

kirjoitan Teille nyt eräästä rakkaasta esikuvastani, joka kaiketi lienee joskus ollut olemassakin. mutta ainakin hänen elämänmielensä elää edelleen, meissä erilaisissa, meissä haaveilijoissa, meissä lapsissa.

hän on Kezia Horn.
valloittava elämäniloa tursuava hupaisa mummeli Pieni Talo Preerialla-sarjasta. <sarjahan perustuu Laura Ingalls Wilderin muistelmiin, joten tahdon uskoa, että Kezia oikeasti oli olemassa 1800-luvun lopun Minnesotassa. :P
Kezia muuttaa Walnut Groven kylään asumaan näkymättömässä talossaan, jossa on vain ovenpielustat, keinutuoli ja vanha tulipesä. mikä inspiroivinta, Kezialla on Polly-niminen varis, joka luulee olevansa papukaija. I LOVE HER.xx

kylän väki tietysti on kummastuksissaan eikä pidä uutta asukasta ensinkään soveliaana. mutta lapset rakastavat häntä.
hän tarjoilee heille kahvia näkymättömistä kupeista, jotka sai lahjaksi edesmenneeltä merimiesmieheltään.

Kezia on erilainen.
hän ei häpeile elää mielikuvissaan,
vaan on aito ja rakastava ja hupsu ja epämuodollinen.
jollainen minäkin tahdon olla.
mutta hänpä ei välitä, että koko kylä ja maailma on häntä vastaan..

lopulta hän kuitenkin lähtee pois kylästä.
mutta minun mieleeni hän jää asumaan iäksi.

mielikuvitteellisia hetkiä!
xxx
Am.

CLEAN. PURIFY. SIMPLIFY. FIND YOUR INNER CENTER.

ts. parasta menneellä viikolla.
osiossa: kuinka tulla onnelliseksi?
#8: auta toista.
kysy itseltäsi, mitä konkreettista teit jonkun muun hyväksi tänään?
jos et keksi mitään, aloita tekemällä suursiivous ystäväsi luona hänen kanssaan. voiko juuri mistään saada enempään iloa. <huom. sana 'juuri'.

vietimme Tuulin kanssa hulvattoman illan tonkien hänen kotinsa sekasotkuja, tunnerykelmiä, vaatevuorta ja muistoläjiä. opin ystävästäni jotain uutta, autoin oikeasti ja vaikkemme sitten loppupeleissä ihmeitä saaneetkaan aikaan, huomasin, että se oli ehkä viikon voimaannuttavin tekoni.
löytää itseni istumasta rakkaan ihmisen viikon aikana käyttämien vaatteiden päältä viinilasi kädessä heiluen, kun sisäelimet hytkvät hervottomina viikon parhaimien naurujen ryskeessä.
heittää pois toisen ihmisen rakkain vaateparsi, jotta hän saisi avattua uuden sivun elämästään eikä ripustautuisi eilispäivän hatariin kudelmiin.

miten vapauttavaa onkaan heittää kolmasosa omaisuudesta menemään ja antaa sielun vapautuneena tuulettua ja hulmuta menneen elämän kelmeydestä ja tunkkaisuudesta, joka on jäänyt roikkumaan elämääsi turhan roinan muodossa!
tätä lisää.
jos joskus saisin itsekin aikaiseksi..
milloin tulet Tuuli?<:

parasta mitän kuulin tällä viikolla:
"jos mulla on joku vaate, mikä ei suostu viikkautumaan kauniisti, mä heitän sen vaan roskiin." :DD

xx.
A.

 

ONLY WORTH LIVING IF SOMEBODY IS LOVING YOU.

TIRED.

AM I?

OR IS IT SO THAT..



THAT'S WHY IM TIRED.

WISH I WASN'T TIRED.

WISH I WERE RETIRED.

XxXxX

A.

SHADES OF GRAY - A STORY FROM MELANCHOLY TO HAPPINESS.

but don't carry a gun. paitsi vesipyssyä korkeintaan.

POHDINTOJA ONNESTA JA PAIKASTA ELÄMÄSSÄ.

kirjoitan teille täältä maalta vanhempieni vuosikymmenen vanhalla koneella, joka on jo varsin vanhentunut ja hidas ja jää pohtimaan jokaista sanaani. kello näyttää 1:49 ja koko talo nukkuu paksua marrasyön unta. minä valvon ja mietin, kuinka nurinkurista elämä on. pengoin vanhoja tavaroitani ja löysin äidin vanhan morsiuskuvan. hampaani koloon oli kätkeytynyt pökäle eilispäivän tarinoita, ja kun kaivoin sen vessassa ulos, suuni tursusi verta. miten kaunista on seurata sen hiljaista valumaa suustani alas viemärin solmuihin.

mikä on paikka, jossa olit viimeksi onnellinen?

kirpputorilla tietenkin liihoteltiin mamin kanssa, saalissatoa ensi postauksessa.
maailma on niin suuri ja hartiani niin pienet..
jossain tämän sumun takana on paikka,
josta sinä kesänä löysit sateenkaaren hännän.


onnea,
Am.

ps. tässä kuvia, joita löytyi tältä koneelta. lapsuudestani, kun ihastus vielä kerrottiin salaa lapulla taskuun sujauttaen, taivas oli lempeä ja kaikella oli hyvä hinta.

AUTUMN INSPIRATION.

11182011 23:16

syksyni on täytetty liian suurilla tunteilla.
ne parkkeeraavat kaikki väärään järjestykseen sisääni,
eikä kukaan enää löydä tietä ulos..
tuijotan kattoa, joka ei koskaan muuta ilmettään.
kynttilät saivat burn out'in ajat sitten ja sukeudun tähän hiljaiseen hämärään.
tahtoisin karata syysyöhön, laulaa kovaa kadulla ja juoda iltateen pihan isolla kivellä ohiajavia harvoja autoja tiiraillen.

harmaus on kaunistakin, jos olisi aikaa sille.
tihkun ideoita ja inspiraatiota, mutta kotiin ennätettyäni olen aina niin vihannes, ettei käteni enää muista mitä aivot niille komensivat.
haluan rakentaa oman majan, jonne paeta koleita naamoja ja maailman ankaruutta. tule, niin rakennetaan oma salapaikka arjen katkeruuden keskeltä pois piiloutuaksemme,

A.

#7 juo kuumaa viinillä lantrattua glögiä ja kuuntele florence+the machinen "you've got the love".xxx