kello uhoaa syysyön tuimuutta ja lupaa kostaa aamulla sen, että vielä istun tässä. kurkussa pienet puistonmiehet raappaa kurkunseiniä teräsviiloilla. skraaps skraaps.
greta hurisee sohvannojalla, tuo pieni pullea moottori. jos sähkön sammuvat, saamme siitä oivan generaattorin. toimisipa muuallakin yhteiskunnassa - virtaa talouksiin toisia silittämällä. en tiedä mitä näiltä päiviltä odotan. sain töitä ja ostin uudet pensselit ja bambupaperia. nuristen yritän ojentua muiden maailmalaisten tempoon. kuka senkin keksi, että maailma toimii vain jos kaikki ovat tehokkaita klo 8-16. minä tahdon olla tehokas kun muut tankkaavat sieluaan yön antimilla. minä tahdon nauraa aamuille ajan kanssa, uida vastavirtaan ja irvistää kadunpuolen pukuherroille.
xxx
A.
#3 maalaa.
osta värejä jotka saavat unohtamaan syysahdistuksen ja huolet. tshekkaa myös kirppisten valikoima ja taideliikkeiden alekorit. älä nihrusta vaan lätki loivin liikkein ja suurpiirteisesti. niin että kätesi maalaa tunteet paperille ilman turhaa ajatustenjuoksua. kun olet valmis etsi kirppikseltä tai ikeasta sopivat kehykset ja ripusta tämä päivä paikkaan, josta se tervehtii sua aina kun suru tuppaa hiipiä puseroon.
<3
kkk kaamos.
kaamosmasennus. masennus.
onko sitten helppo hymyillä kun katsot ulos ja maakin on antautunut talventulon ahmaisiin kouriin, ihan kuin siinä pieni ihminen jaksaisi pistää hanttiin..
puut pudottavat viimeisetkin hiuksensa ja taivas on sen värinen, jollaisen värin nimen tulisi olla "lohduttomuus". tai "kuollut pulu". esim. "sen tyypin takki oli lohduttomuuden värinen".
maa on märkää ja saa kissani haisemaan mädiltä lehdiltä ja kengät kastuvat aina ja tukka ja mieli.
ja mieli mustuu pimenevien iltojen sylissä..
siksi päätinkin joka kirjeessäni ennen kevään kuhertelua suupielissämme kertoa vinkin tai kaksi, kuinka elää sinne asti. Teidän ja itseni psyykkaamiseksi. :>
here we go.
#1. juo teetä.
tähän aikaan vuodesta on lupa satsata entistä laadukkaimpiin teihin. nyt kupissa: KUSMI TEA Paris, Kashmir Tchaï. ja maailma on hetken parempi paikka.
#2. mene passikuvakoppiin hyvän ystävän kanssa.
irvistele, hulluttele, naura.
vaihtoehtoisesti käytä oman kameran itselaukaisintoimintoa tai osta kertakäyttökamera ja anna lapsetuksen viedä. tai kokoa iso kollaasi seinälle kaikista vanhoista ystävyyshassutuskuvista. vaikka vessan oveen tai isoon vanhaan rumaan tauluun. tähän voi varata viikonkin tai enemmän. lasi viiniä tai sitä teetä, kynttilöitä ja laatikko muistoja ja sakset ja liimaa. there you go.!
kaamoksentorjuntalaitoksesta,
Amélie.
xoxoxo
tässä komeilee uusi tyttäremme, kaunis vihersilmä harmaakettu GRETA.<3
kuka voi väittää, että maailmassa on mitään suloisempaa kuin kissanpojat.? ei kukaan.
ne tekevät tästä maailmasta jaksamisen arvoisen.
Greta, welcome to our family.xxo
isommat eivät vielä oikein siedä pikkuriikkistä, mut toiv vielä hyväksyvät sen perheeseen. se on hieman reppanahko ku oli kuulemma rusentunu oven väliin edellisessä perheessä ja ollu vähän pökerryksissä, vaikuttais kuitenkin ihan terveeltä ja mainiolta veitikalta, urheakin kuin mikä ei yhtään emoa kaipaillu..
oh kuulostan ihan hömpähtäneeltä.!xP no, joskus tälläistä kermakakkukuorruteilakoimista, ei aina melankoolista syksyniskassanilennänharmaataivasvilliviinikuolen-asiaa.
LOVELIVELAUGH.
xoxo
A.
katson ulos ikkunasta ja mietin, kuinka tässä näin kävikään.
sade nuolee ikkunanpieliä ja pihakoivutkin ovat jo antautuneet syksyn kurittomiin käsiin. tip tip tip.
suunnittelen varastonsiivousrulianssia ja juon yrttiteetä ja kaipaan lapsuuden Turlutiini-kirjoja. pienet miehet asuvat puussa. tällä säällä tässä syksyssä voisinpa olla peukaloliisa ja piillä raparperin lehden alla. kanssani siilit ja etanat ja karvamdot.
kuka keksi byrokratian. sanakin niin ruma, kuin se tulisi ulos oksennuksen saattelemana. paperisotaa..
pidin enemmän siitä lapsuuden versiosta.
mikä on kun tapan koristepaprikankin.
kissa sentään vielä elossa.
nämä sormet eivät enää pysy käsissä.
vai luonteestako sekin riippuu.
kello tikittää ja autot ajelee vesi renkaissa uhisten. tik tik tik. swasshh.
minä yksin ja musta naiseni Claudine.
ei turhia puhu. voisinpa itsekin seisahtua vuodeksi tai kahdeksi.
juon sadonkorjuumukista ja Nelson Mandelan silmät tuijottavat kattoani. banaanikärpästen vallankumous. mistä niitä oikein sikiää. ennen eivät viihtyneet edes kompostissani.
pilvet norkuavat alhaalla. sataa sataa. sataa..
kissat piiloutuvat sängyn alle lokakuuta piiloon ja laululinnut ovat lähteneet. pihalla ei kuulu kuin laitapuolisten laulut lauantaisin.
lokakuusta.
Ame.
