sen vääjäämätön ohitselipuva määre
lähes koominen.
se menee ja kuluu ja
meidän tehtävä on vain pysyä sen kintereillä.
ja luoda vedenpitäviä muistoja matkan varrella.
aika on mennyt taas niin etten ole saanut mitään täällä sanotuksi. vaikka joka päivä mietin, että pitäisi ja pitäsi. kunnes väsyn pitäytymään itseni 'pitäisi'ttämisessä ja annan olla. sellaista on minun elämäni. kulkua eteen ja taakse, tänään itseään soimaten ja huomenna ollen armelias äititeresa, joka rakastaa itseään ja jokaista antipersoonaansa kaikella maailmankaikkeuden rakkaudella (ts. uupumusvoipumuslaiskuuskohtaus jonka jyräävän voiman alla ei edes jaksa syyttää itseään (muita kylläkin)). ja sitä seuraavana on taasen vuorossa loputon sättiminen ja loppuunviety perfektionismeily. (johon varoitan: jää koukkuun. mikään ei anna yhtä lailla poltetta arkeen kuin jatkuva itsensä orjapiiskurointi.)
no, näiden kahden em. mantereen välillä on kuitenkin aina tovi aikaa hengitellä ilmaa keuhkot täyteen ja haistella viimeisiä ruusun kukintoja ja keittää espressot vaikkei se ole järkevää vatsallisesti ja olla hiljaa sisällään itsekseen vaiti.
(joskus tekee hyvää olla tuntematta mitään itseään kohtaan).
syyskesä on jo ja syksy pian
ja nyt on aika miettiä sata ja yksi keinoa elää talven yli.
(kunhan ensin on selanut mielessään läpi ne muut vaihtoehdot).
ja pohtia, mitä kaikkea tänä kesänä, elämäni kesänä 2013, jäi tekemättä, missä käymättä, mitä lukematta, mitä tuntematta, ketä muistamatta..
mutta entäpä mitä kaikkea sain sitten aikaiseksi?
(eivätkös tutkijatkin sano, että on tervehdyttävää nähdä asioiden kääntöpuoli, ennen muuta positiivinen sellainen)
(kuten huomaatta olen ihastunut sulkumerkkeihin)))
2013 kesällä minä (sentään):
-söin melkoisen määrän grillattuja vaahtokarkkeja ja vietin yhden yön hiipuvan hiilloksen äärellä kuunnellen tuntemattomien ihmisten tarinoita
-nukuin päiväunet riippumatossa
-tein yrttiteetä luonnosta poimimistani kasveista
- siivosin sängyn alle kertyneet unelmat
-ostin ensimmäisestä palkastani (puolella siitä) täydellisen lingerie-setin
-lensin vieraaseen ulkomaankaupunkiin
- katsoin laatuelokuvia (mm. CAPRICCIOSA ja INDSIDE IM DANCING, suosittelen)
-aloitin kirjan
-tein itse jäätelöä
-mietin mikä minusta tulee isona/seuraavaksi
-olin viiden päivän detox-lomalla puhdistumassa ja katselemassa vain omaa napaa
-meloin kajakilla ja kävin blues-iltamissa
-näin sekopäisiä unia ja painajaisia joista heräsin hikisenä henkeä haukkoen kuten elokuvissa ikään
-ikävöin ihmisiä, joihin en saa enää kosketusta
- varasin aikaa henkisen hyvinvointini parantamiseen
-kasvatin kesäkurpitsoja ja palsternakkoja (!)
- kirjoitin edes kerran kesäyössä kynttilän valossa sherrynhuuruisia runoja elämästä
-lorvin antaumuksella ja käytin aikaa kissojeni paijaamiseen
-päätin olla onnellinen
jne.
paljon jäi tekemättä ja kokematta ja saamatta, mutta tulipahan elettyä ja oltua olemassa.
jeij! tällä mennään.
muistakaa maistaa jokaista päivää ja mennä ulos tanssimaan sateeseen.
xx
Améli
