2014/08/17

FALLING FOR THE FALL.


tervetuloa Syksy! 
hiljalleen kehoni ja mieleni heräilevät kesäpaostaan syyssateiden saattelemana. kaikki alkaa taas tuntua runolliselta ja mielekkäältä.

varoitus! luvassa rajua lokerointia ja yleistystä.
tiedättehän:
kesä on niitä ihmisiä varten, joilla on: lukemattomia ystäviä ja kavereita, loputtomia unelmia ja intressejä toteuttaa niitä, tapahtumia ja tapauksia toisensa perään, aina tarpeeksi rahaa hyvään shamppanjaan ja mansikoihin ja matkailuun Euroopan kesäkaupunkeihin, pysähtynyt karvankasvu ja auringossa hehkuva synnyinrusketus, pisamia ja itsevirkatut bikinit, kesähuvila saaristossa tai suomenruotsalaisten ystävien purrella, kyltymätöntä energiaa kekkaloida hietsussa tai muulla kyllin tasokkaalla rannalla, tai energiaa kaikkeen yllämainittuun ylipäätään.
haha.

syksy on meitä muita varten, jotka: nauttivat ulkomaailman pakoilusta yksin sohvatyynyjen lempeässä katveessa, syysyön tai ulkolyhtyjen tuijottelusta kuuman viinin kera lampaantaljan alla, kasvattavat kulmakarvat toisiinsa kiinni päivien viiletessä, saavat puhtia sateesta ja örmyisestä taivaasta, nukkuvat aina kun mahdollista, suorittavat uskollisesti lempisarjansa maratonin tai lukutoukkautuvat kotelossaan ja polttavat kynttilöitä kaikkialla huolimatta anopin paheksunnasta, juovat mausteista teetä, ihailevat ruskantahrimaa puustoa ja kuolemaanvalmistautuvaa luontoa, eristäytyvät, muovaavat sänkyynsä sikiöasentoon kehonmentävän kolon, elävät omenoilla, teellä ja kirpeällä ilmalla.
ah.


kirpeitä aamuja, omenaviiniä ja melankolista koteloitumista!
syyssyyhyssään,
A.



 
 
 

2014/08/08

YSTÄVYYDESTÄ JA HUONEKASVEISTA.



on surullista kun luulee saaneensa uuden ystävän
tai monikossa -sia -viä
jotka sitten arjen pyörteissä hylkäävät
eivät soita /eipä sillä että itsekään niin tekisin
tai toivo yhteisiä
uusia edesottamuksia

niin kuin lapsena
kun Uuden Ystävän Saamisen Riemu
muutti koko elämän
ja jos se sitten loppuikin
elämä jäi muuttuneeseen malliinsa
tosin ilman sitä Ystävää
ja Riemua
kuin ruukku jonka hankit uudelle huonekasville
joka sitten päättikin kuolla pois

- -

suren myös kaikkia niitä
mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia
joita en koskaan tule tuntemaan.
niitä erityisen kummallisia ja hulvattomia tapauksia
persoonia
jotka asuvat suurten merten tuolla puolen
tai vain kivenheiton päässä
mutta joita elämämme ei tuo samaan hetkeen
(tai joiden ohi kävelen)

siispä päätin luoda itselleni
mielikuvitusystäviä
huikeita tyyppejä
jotka ovat aina paikalla kun niin toivon
joiden häikäilemätön ja pulppuava elämänvoima
ja pursuileva into tarttua jokaiseen hetkeen
(sekä kunkin omaperäiset oikut ja tavat)
inspiroivat ja tuovat valoa päiviini

kun lihaystäväni ovat muualla.
tai jään yksin ruukun kanssa.
yksin on mukavaa.
ainakin kun on pää täynnä uusia tuttavuuksia.
/joskin olisi ihan jännää jos sairastaisi semmoista mielentautia, että he oikeasti seuraisivat Oikeasti kaikkialle

xoxo 
A.


Yksin lapsena tivolissa

p.s. mutta toisaalta:

"Kuinka siis voit edes väittää
Sä että yksinäinen oot.
Jos halki kaupunkimme kuljet
Ilman että silmät suljet.
Huomaat, että sentään
Lähes onnellinen oot."
Kuinka voit väittää - Hector

2014/08/06

2014/08/01

WHY BLACK IS BETTER, STILL.



hei, kuten lienette huomanneet, blogini ulkoasu on keskellä murrosta, enkä millään tahdo saada sitä haluamani näköiseksi,(ikinä).
pitäisi laittaa lappu luukulle:
"OLEMME SULJETTUNA REMONTIN VUOKSI 1.8.2014 ETEENPÄIN MÄÄRÄÄMÄTTÖMÄN AJAN"

en oikein käsitä, miten ihmiset repivät blogiinsa toinen toistaan upeampia elementtejä kun itse en saa edes otsikkoa keskelle. :D

ja jos tämän tilanteen vetää psykologiseksi, niin eiköhän se kieli jonkinmoisesta isommasta ongelmantapaisesta.
ts. identiteettikriisistä.
(mitä minä haluan? i have no idea no more.)

vaikka kuinka yritän olla niin kepeän kesäinen ja innostunut puhtaasta valkoisesta ja kaikesta kevyestä ja raikkaasta ja puhtoisesta silti löydän itseni tummilta väriasteikoilta.
olen ihminen, joka valinnan edessä valitsisi mustan kodin valkoisen sijaan. pidän tummien värien tunnelmasta ja syvyydestä.
(ja puolustuksekseni voin sanoa, että väripsykologian mukaan täysin valkoisessa kodissa asuva ihminen yrittää eristää tunteet ulkopuolelle ja on täten tavalla tai toisella rikki hänkin).


mutta kukin kukkikoon omissa väreissään.
minä yritän hyväksyä sen tosiasian, etten koskaan muutu sisustuslehtien valkoisia kotejaan esittelevien nykyaikaisten ja modernien kaupunkisielujen kaltaiseksi.

tällaisia mietteitä tien päältä ja selityksen makua siitä, miksi kaikki on sekaisin (koska minä olen sekaisin).
väri-iloa,
XOXO
Amiél.