CAUSE AND EFFECT.

törmäsin tänään tähän Charles Bukowskin runoon sattumalta ja sen surullinen ja väistämättömän oivaltava elämänviisaus sai aikaan minussa jonkin lyyrisen läikähdyksen.

niin kaunista ja osuvaa!

JUON KEVÄTTÄ AAMIAISEKSI.

kuvat favim.com

onko väärin jos kevät laukaisee hissukseen hohkaavan toivon ja hiljaisen onnenmoisen?
se tuntuu petolliselta ja arvelluttavalta.
huumaavalta.
aurinko huumaa minut.

kaikki kevääntulon valo ja valon hekuma
sisälläni
olen lähellä innostumista.
ostan toistakymmentä siemenpussia ja vietän hyiset pakkasillat
suunnitellen puutarhaani.
(ja on sitten hieman varaakin jos jotkut siemenet fuskaavat
ja jättävät nousematta).
jaksan taas hymyillä ja katsoa vastaantulijoita silmiin.
(se tuntuu irvokkalta).

olen siis vakuuttunut siitä, että olen niitä ihmisiä,
jotka Luoja loi ainaiseen auringonpaisteeseen.
sisältäni nähkääs puuttuvat ne anturit ja se generaattori, joka muuntaa kaamoskauheuden ja pimeänangstin ja kylmyyden kylmyyden elämäksi ja energiaksi. 
siksi Vihaan tätä Paikkaa. pohjoista.


mutta lohdukseni nyt koittaa se aika vuodesta,
kun saan takaisin uskoni ihmisiin ja valoisiin aamuihin.
ehkäpä talven yli kannattaakin elää?


valosta hurmioituneena,
ystävänne Amélie.

OODI KISSANPENNUILLE.

this is the day.
viimeisetkin mukulamme lähtevät uusille teilleen.
mitäpä voisin sanoa?
kiitos ja näkemiin Scala, Celeste, Chaia ja Sigmund.<3

have a lucky life!

xoxoxo