RUNO POISPYYHITYSTÄ.

säännöllisin väliajoin hän on päättänyt ilmaantua uniini
                   kysymättä, minun lupaamatta

Mielenvaltaaja
(terroristi)


kuin historia ei olisi jäänyt vanhoihin kalentereihin ja menneen talven lumiin
jo ennalta täynnä kysymyksiä
selvittämättömiä tapauksia,
joita kallonpuoliskollani on täysi työ
                                      deletoida (DELETE DELETE DELETE DELETE DELETE)
muististani
(kakkapää)


hän murtautuu uneeni väkivalloin
sama kaikkeuden tuikkiva ahdistus silmissään
sisältä pieni lintu vielä
jaloissaan ne ikiaikaiset
lenkkitossun rumilukset
(kuka edes käyttää sellaisia)

sama avuttomuus
sama hyljeksitty, yleisön runtelema


veljeni
Unohtamista vaille jäänyt

"SE PITÄÄ SUT HENGISSÄ, PITÄÄ SUT KASASSA" - MALJA MUSIIKILLE.

hyvät ihmiset,

päätin, että olisi taas aika ottaa esille kaamoksestaselviytymislista. viimevuotisia apukeinoja en muista enää itsekään - niitä voi käydä tonkimassa vanhoista teksteistä ja otan itselleni vapauden mahdollisesti toistaa itseäni, mutta tällä mennään.

NRO. 1 - lähde ajelemaan yksin autolla öisille sateisille kaduille ja "anna musiikin tehä taikoj" (Aurora: Se soi)
valitse tarvitsetko sydänauki-huudatusta vai selkäydintä ja kynnen alla olevia hermopäätteitä riipivää melodiaa.
vai ehkä vaan jotain aivotonta (ts. ei-ajatuksia-vaativaa) dancerevittelyä.
minulla toimivat ainakin Damien Rice ja elokuvan Once musiikki.
ajele pitkin kyynelehtiviä katuja ja laula/huuda/itke/vollota/karju tuska/ahdistus/pahaolo/väsymys/stressi/yksinäisyys ulos ja anna musiikin tuoda lohtua pimeään.

palaa kotiin ja hengitä syvään kosteaa yötä.
tunne se puhdas tila, jota tuli hieman rintarottinkien alle.

XOXO
A musica.


ps. try this:

STEARIINIMANNER.

miksei elämästä saa epämiellyttäviä asioita yhtä helposti pois

kuin pöydälle valuneita steariinimantereita

kynnellä hivuttaen, isoina liuskoina

NIMETÖN (VASEMMAN KÄDEN).

vaikka minä kompuroin sinun sanoissasi
on välillämme tämä sanaton salakieli
jota toveruudeksi kutsutaan

kun sinä käytät rumia sanoja
minä pesen aivosi saippualla lavuaarissa
kun minun sanani ruuhkautuvat
ja takertuvat kurkunpieliin
sinä nostat jaloista ja ravistat rivakasti

kuin tukehtuvaa lasta


taudin kourissa oksennamme
kumpikin kaiken ulos
kohtauksen mentyä
minä luuttuan keittiön matolta
sottaista sanahelinää ja sammakoita


kun sinä puhut joutavia
minä avaan ikkunat ja päästän ne harakoille
kun minä puhun sivu suuni
sinä keräät sanat talteen ja lajittelet
jottei mitään menisi hukkaan


taloudellisinta kuitenkin on
miten olemme oppineet säästämään
sanojamme
ei tarvitse puhua kuin puolet lauseesta
ja sinä tiedät jo lopun

ylijäävät sanat
voimme käyttää lepertelyyn


A.

COME ON KAAMOS.

on tullut aika.
toivottaa jokasyksyinen arkkiviholliseni kaamosväsymys paikalle.
hiljaa se hiipi selän taa,
        avasi vetoketjun ja kapusi nahasta sisään selkäytimeen kiinni.
siellä se nyt istuu ja pysyy.


tähän lainaan rakkaan ystäväni blogitekstiä, sillä hän, niin sanoakseni, osui naulan kantaan. (itse suosin peukaloa)

"Ensin tuli se jatkuva väsymys, joka ei hälvennyt nukkumalla. Viikkoon alkoi hiipiä päiviä, joina pää on niin sankassa sumussa, että välillä jo pelkää pyörtyvänsä otsalohko edellä kahvikuppiin. Älä kupsahda tähän, jooko, mieluummin kaikessa hiljaisuudessa oman työpöydän alle, niin ettei kenellekään vaan tule paha mieli.
    Väsymys valui jalkoihin ja käsiin niinkuin sementti. Kahvikuppi muuttui liian raskaaksi nostaa yhdellä kädellä. Täytyi varmuudeksi pitää kiinni kahdella, ettei tipu. Kädet tulivat niin jännittyneiksi, että välillä oli pakko laskea veitsi ja haarukka alas holtittaman vapinan estämiseksi.
     Yhtenä aamuna tuijotin itseäni kulmakynä kädessä peilistä ja tunsin vain, miten en jaksa. En jaksa, en jaksa, en jaksa. En jaksa piirtää itselleni kulmakarvoja ja silmiä, astua kynnyksen yli ja alkaa muodostaa sanoja. Kaikki tuntui liian vaikealta. Istuin lattialla ja itkin, että joko taas."

näin sitä mennään.
huhtikuuta odotellen.
hiljaa,
        nautinnollisesti kituen.

xoxo
Ai.

minulla on joku kumma hinku aina kuvata veden liepeillä töröttäviä kukkia lähietäisyydeltä.
tämä oli täällä jo ennen, mutta pidän siitä.

 

RUNOJA KAUPPAKUITTIEN TAKAPUOLILTA.

kyseenalaisuuksien kylmä peti
                            "Tule minun yöhöni,
                                         tule minun uneeni"
laula väärät laulut takaperin
                                                                                             ja minä saatan mennä halpaan

kurkotamme matalalla uiviin kaloihin
                 teet minulle pesän
                                                            kyltymättömistä unelmista
      ja irtokarvoista


aamulla eksymme
        vastapuolen kuppilaan
                                                                                           sinä erkanet minusta
                                                                                           käsilläsi kävellen





eilen oli lämmintä syyskuun
toiseksiviimeiseksi
kuljin ajatuksissani ilman paitaa
ja keräsin katseita taskuuni
(niille on käyttöä kun myöhemmin jään yksin)
varis loikki tielleni
pyysi ottamaan kuvan
hänestä ja nauravasta toveristaan



kram,
Amélie