2013/06/18

KÖMPELÖITÄ TEKSTEJÄ KADOTETUILTA PÄIVILTÄ. (älä katoa Päivi)

voisin olla kohtelias ja pyytää anteeksi äkkinäistä 
katoamista virtuaalitodellisuuden parista, mutta samalla en tahdo
langeta kiireen ja arjen loputtomien sokkeloiden hervottoman imun mukaansa temmaneena selittelemään poissaoloani. mutta. tässä ollaan taas. joitakin päiviä päähänpotkitumpana ja toisten päivien auringon syleileminä. hieman viisastuneempana.


kesän suloisten päivien problematiikka
piilenee siinä,
ettei enää tahdo nähdä
puiden runkoja
tai muitakaan luonnon luurankoja ja varsia
kun lehvästö on niin kaikenkattavaa
koko näkökentän peittävää
ja minua harmittaa, ei se etten näkisi metsää puilta,
vaan etten näe yksilöitä,
vain massan.


--


nämä ikkunatkin ovat niin likaiset
ovat keränneet vuoden pintaansa
kissojeni kohmeista hengitystä
ja kuonorasvoja
ja lämpömme vaihtelua
huuruja ja kylmänkiteitä

se kaikki ihmisillä on kiire
kevään ulottaessa läpitunkevan valonsa
pimeimpiinkin nurkkiimme
pestä pois
tuo kaikki talven kuona
elämänjälki
etteivät vaan naapurit huomaa
että täälläkin elää vain ihmisiä.


--


luulen löytäneeni Rauhan.
hän juoksi vuosia minua kadunkulmissa karkuun.
joskus sain otteen helmaliepeestä,
mutta hän riuhtoutui irti -
ei uskoisi noin hennosta.

mutta Rauha vain odotti minua nurkan takana
kaikki nuo vuodet
mutta minun pääni ei kääntynyt
en tiennyt että elämää on sielläkin,
minne pääni ei käänny,
ja että eri tavalla ajattelemalla
voi luoda uusia ulottuvuuksia
uuden maan
ja kartaston
ja kaupungin tornit.

löysin Rauhan.
nyt me olemme ystäviä.
hän on melkoinen liberalisti
vai miten se kirjoitetaan
hulluudensuurissa haavekuvissaan
haluaa vapauttaa koko maailman.
ja minut mukaansa.
ei hän ole yhtään niin leppoisa ja tyyni,
kuin yleisesti luullaan.
hän vaihtaa vaatteita ennen kaupungille lähtöä
useammin kuin minä
ja haavoittuu joskus
ja unohtelee
ja jää pois väärällä pysäkillä
ja laulaa suihkussa
(eikä hänellä ole kovin kaunis ääni).
mutta Rauha on uusi ystäväni.
ja hän lupasi näyttää minulle
miten yössä lennetään
Sonia Rykielin silkkihuivi viittanaan
ja Reinot jalassa.



semmoista. 


ja tässä hieman kuvasatoa omakuva"kirjastani" Heräämisiä.

xxo
Amélienne.