tämä on sadas tekstini näillä ajatusteni joutomailla. voisinpa sanoa että tämä oli tässä, mutta taidan olla liian tärveltynyt, liian mukaansatempaistunut päivittämään elämääni ja sen sisällöntapaista puolitutuille ja ties kenelle. tässä keväässä on jotain ironista. tai sitten se otti äkkilähdön tai sairaslomaa - ja pyysi syksyä tuuraamaan. haukon henkeäni kuin koira tuolla koiranilmassa ja olen liian väsynyt laskemaan kaikkia päivän eri harmaan sävyjä. saan kuningasidean: puhaltaa saippuakuplia tupakoijien paikoilla. jos ne kuplat vaikka poksauttaisivat ilmakehästä pois hieman sitä tuprusaastetta. tänään olen yltiämyöten tympääntynyt kaikkeen. mikä sitten elämässä on pahaa ja räävitöntä. tilastot aina yllättävät: joka viides suomalainen syö masennuslääkkeitä. se kaikki kuulostaa b-luokan mustan huumorin komedialta. ja mikä sitten määrittää, milloin ihminen ottaa kannettavakseen liikaa tämän maailman huolia - ja milloin hän on itsekäs omannapansakalastelija? ne rajat ovat niin häilyvän pieniä ja katsojan silmässä kun minä kaipaisin suoria aitoja ja roimia roppakaupan rajoja. sadanneissa mietteissään, A.
tänään tein historiaa, kun olin elämäni ensimmäisellä varsinaisella keikalla, kuuntelemassa Jarkko Martikaista soolona. (ja Kanerva emännöi!) Teatteri Vantaan Silkkisalissa koin unohtumattomia hetkiä, intensiivistä tunnelmaa ja hienoisia läikähdyksiä sielussa, mitä musiikki nyt itse kullekin teettää. mies ja kitara lasissa sherryä tiilistä seinät ilmassa savua ja valonhäilyjä laulua ja soitantaa - hiljalleen elämän virittymistä vielä talvesta kohmeisiin luihini. mieleen palaa ne taiteilijaillat siellä yksiössä sen hetken kun asuin yksin aina tuntui sataneen, ainakin näin muistikuvissani (kaivan ne kuvat vielä esille joskus) valvoin öitä radan varrella ja kuuntelin kuudennen kerroksen taivaassa junien kolketta ja sateen surusoitantaa maan posken pientareella se sellainen Nostalgia, joka toisinaan hipoo aivokarmeja ja nostattaa käsikarvat. mietin myös kaikkia niitä huulia jotka jäivät suutelematta, kissoja, joita en haudannut, liian kilttiä äitiäni, miksen omista venettä, miksi talvi on murhaa, ja rakkaus niin vaikeaa. xo A.
tervetuloa kotiin mamin kullannuppu!xo Brida-neiti palasi kotiin mummolasta pikkuruisten lähdettyä maailmalle. im so glad to have her back!<3 ihanaa kun talossa on jälleen ääntä, jutusteleva pikkuneiti jolla riittää kerrottavaa pitkin päivää - ja naapurit ilahtunevat kun hänen hienoutensa iltatraditioihin kuuluu raahata "huiskaa" isoon ääneen ympäri asuntoa.. oma pikku tunnetilojenlukijani. joka tietää jo ennen minua, että jokin on huonosti. kiss kiss, A.
aloitin uuden työn henkilökohtaisena avustajana eräälle puolittain halvaantuneelle ikääntyneelle rouvalle. tämä on kaikkea muuta mitä olen ikinä aiemmin työkseni tehnyt. ja kenties raskainta ja antoisinta! huhh.. eipä siinä, fyysinen rasite on kyllä tervetullutta nyt kun en ole vuosiin juuri muuta työksi kutsuttavaa tehnyt kuin mitä nyt nämä luovat projektini ja erinäiset trashion ja dance art ambition'it. kyllä sitä tuntuu kehossa kun päivän on rullatuolia lykkinyt kaupungilla ja selässä rahdannut isoa repullista ruokaostoksia. mutta havahduttavinta on ollut kasvoista kasvoihin nähdä, millaiseksi voi ihmisen elämä mennä, kun viedään jalat ja melkein kädetkin ja puhekyky. ei voi kun nostaa hattua ja miettiä oman elämänsä prioriteetteja uusiksi. että jospa opettelisin olemaan kiitollinen toimivista jaloista, joilla juosta sateessa ja tanssia. käsistä, joilla kantaa ja kirjoittaa ja maalata ja halata. ihmisistä ja ihmeellisestä elämästä ympärilläni. kyllä hiljaiseksi vetää. kiitos Luojalle, joka avarsi silmäni näkemään, että kaikista mieleni häiriökombinaatioista ja depressioista huolimatta, on ainakin sata asiaa, joista saan olla kiitollinen. joka hetki. kuten A: ne jalat. kyky tanssia. sitä ilman ainakin kuolisin. B: vapaus ja mahdollisuus ja kyky tulla ja mennä riippumatta siitä, että joku pukisi ja veisi minua. C: kaikki se tarpeeton kuorrutus, jolla elämäni on koristeltu, ts. ystäväni, mieheni, mahdollisuus oppia ja tehdä taidetta, ehjät ja kauniit vaatteet (uskokaa tai älkää - sekään ei ole itsestäänselvyys), kaikki hyvät kirjat ja elokuvat ja maalaukset (eli toimivat silmät), kissani, mielikuvitukseni, mahdollisuus monipuoliseen ruokavalioon... D: tahdonvapaus ja mahdollisuus toteuttaa sitä. E: sisältö elämälle. haluan vain sanoa, että havaitkaa ja iloitkaa niistä mahdollisuuksista, joita olette saaneet! niin nurinkurista kuin se onkin, sen usein huomaa, kun sen menettää - tai kun näkee, että jollain muulla sitä ei ole.. havahtumisen partaalla, A. ps. mikäli ette vielä ole nähneet elokuvaa Koskemattomat, suosittelen lämpimästi katsomaan sen. pian.
katsoimme viikonloppuna Disneyn Leijonakuninkaan. taisi olla kulunut kutakuinkin viitisentoista vuotta viimenäkemästäni. ja arvatkaapa, itkinkö.. no, melkein. lapsuuden elokuviin ja muistikuviin kytkeytyy usein yllättäviä elämänviisauksia. jotka on jo unohtanut arjen ja kuluttavien vuosien saatossa. ehkä niitä on aika ajoin palautettava mieleen. ja löysimmepä tämän korviakutkuttavan rallatuksen, jota, varoitan, et tule saamaan pois mielestäsi. HAKUNA MATATA. no worries, Am.
