TUSSILAGO FARFARA

Leskenlehti.

Punoo nuottasiaan pihamaiden kuivikoille

Antautuu auringolle suu ammollaan

Enhän minä tätä elämää halunnut

Ne nousevat ja rykelmöityvät maankamaraan

tuiktuik tuik

kuin maahan pudonneet tähtöset

kuin uupumuksen pojat sielunseinillä

räjäyttävät tajunnan väriin

keltaiseen

muistuttavat

tähän on tultu

Enään et pääse kevättä Pakoon

THE ENEMY

LET'S TAKE A BATH.

LET'S PACK OUR BAGS AND LEAVE.

niin kuin siinä laulussa
"me voisimme mennä/
me voisimme kadota elämältä/
me voisimme kadota/
me voisimme ajaa yöt ja levätä päivät/
me voisimme mennä/
me voisimme pakata automme täyteen elämän janoa ja mennä .."

"kaukana siellä.."
(muistan kun kuuntelin hänen lauluaan ja itkin kuin pieni lohduton lapsi,
tukehtumisen partaalla, pimeän salin reunalta kädet ojensivat liinojaan.)

"me voisimme kadota vain joutavan kipinän lailla."

elämä puristaa runnovissa käsissään, kuin kyyhkysestä sisälmykset.
tahdon karata ja mennä. kadota.
he sanovat, että mitä suotta, pakenet itseäsi vain eikä ne muuttuvat maisemat muuta sisustaani. Paha Olo seuraa kintereilläni ja kun pääsen tarpeeksi kauas hyppää puskasta ja tarttuu kaulanvarteeni kynsineen.

mutta Minä en anna Heidän viedä viimeistä uskonparttani.
että muualla paremmin.
antaisivat minun lohduttaa itseäni sillä lohdulla että jossain on maailmankolkka, jossa ei minuuden pahuus kurota nuottaansa ylleni.
antaisivat minun uskoa:

karata indokiinaan repullisella tarinoita ja posket pullollaan elämänmakuista seikkailuntuntua. pakata vanha kapsäkki hillolla ja mariekekseillä ja soutaa Isoa Puroa pitkin omatekoisella lautalla. hankkia menolippu ja lentää sanzibarille tai marokkoon tai ukrainaan. esiintyä katuperformanssissa ja tienata roposet aamuteehen. nauraa elämälle, sen tunnolle ihon alla. sille, että joku Tuntuu Joltain.

paeta.


niinkuin ystäväni karkasi nigeriaan kuukaudeksi.
eikä paluulla väliä.
siipien alla ainainen karkumatkan riemu.

XOXOXO
Ame.

kuvat: favim.com