jonne mennään ja tullaan ulos lappu kourassa.
synninpäästö, lupa olla viallinen, sairas.
sanovat että suolissani on tulehdus.
minulle kipu ei ole uutta, se muistuttaa, että elän.
silti kehoni on päättänyt antaa toisen vaikutelman ja kyyneleet
valuvat suolaisina poskilleni ja desinfiointiaineen nuolemalle parketille. nämä paikat ovat aina yhtä rumia.
vaikka lasku olisi kolminumeroinen saatuasi rahanvastineeksi kokea purkkiinpissaamisen riennot,
seinät maalataan silti rautakaupan poistomaalilla, halvimmalla, epäonnistuneen poikienhuoneen väriseksi. lasten päiväunien väriseksi. vihaamani väriseksi.
sanon lääkärille,
että kipu kuin lapsena, kun nielin limonaadini mukana mehiläisen.
sinä pyyhit lakkaamatta silmieni rännit,
mitä pahaa on itkeä maailman nähden.
olen tehnyt pahempiakin asioita.
sitä paitsi itku maistuu hyvältä.
elämän maku. ja ihmisen.
maistan vielä,
joten ette voi laittaa minua letkuihin
ja siirtää aivojani tiikerille.
tässä maailmassa,
ihminen on samanarvioinen kuin tilinsä summa.
köyhät saavat itse ommella haavansa.
tai jonottaa kunnes flunssapotilaat ja kissanpojan raapaisemat
saavat ensin palvelua,
jonottaa kunnes toivo valuu pois silmäkuopista.
