BLUE JASMINE.

Yksinäisiä sanoja vilkkaassa kuppilassa

Kuljen Helsingin katuja uhmakkaana
       kaula paljaana

Sen kohdalla kaupungin pelot ja irtiriistäytyneet halut
Uivat sisään

Sanoissa, joita en osaa enää lausua kirkkaasti

Tohtorin kädet ovat kylmät ja hän sörkkii silmämuniasi
Urhoollisena kestät kaiken
Sinä aina kestät, minä en


Illan päätteeksi itku kurkunpielissä raastaen
kuppilassa suren sanatonta häpeää
Vilkkaat isonkaupungin kansalaiset
elävät elämiään kiivaina, suulaina, paljon tietävinä

Säpsähdän tarjoilijan ääntä
Lappaan munuaissorbettia itkun raatelemaan kitaani
Ja imen kaulani kautta kaiken kanssaistujien suoltaman roskan
        kuin kaulan reiän kautta tupakkaa hönkivät herrat
Kaikkeni annan

Luulen että se Suurempi Paha
saa minusta yliotteen