2011/07/19

HAPANKAALIRUNOUTTA JA PÄÄNMÄISKINTÄÄ. TS. PERINTEINEN TAITEILIJAN MAANANTAI.

lundi 18072011

tänään istuin helsingissä ja harrastin ohikulkevienihmistentölläämisterapiaa. aika mylvi ohitseni samalla kun grönt&skönt-tee kuohui pitkin kuivaa kurkunuomaa. minulla on tämä luovuudennälkä nähkääs.
noh, kesäihmiset ovat harvinaisen epäinspiroivia minimitoissaan ja auringonnuolemine ihroineen, joita niin mielellään paistattelevat kaikkien esillä, mutta löytyi toki jokunen helmikin.
matkamuistio jäi kotiin kun heräsin 22:n minuutin aamukaaokseen, joten otin oppia ystävästäni rakkaasta ja tyhjensin lompakon vanhoista kuiteista, joiden pyllypuoli kelpaa varsin hyvin joutua palvelemaan sanojeni suoltamina. kirjoitinpa siinä hurmoksessa runon - joskin sangen brutaalin - robertsin lautasliinalle ja jätin sen ilahduttamaan <vai tyrmistyttämään?ö> tarjoilijapoloisen maanantaipäivää. olen myös harkinnut tehdä Ellingit ja kirjoittaa nimettömiä runoja/ajatuksia ja tunkea ne kaupassa - jos nyt ei hapankaalipakkauksiin - niin vaikka.. ..tamponipaketteihin ja piparipakkauksiin! :P
mitä vielä.
käytin vihdoin stockalta päänilyömisepisodin jälkeen lohdutukseks saamani lahjakortin ostamalla täydellisen oranssin huulipunan! <B:
sen kunniaksi, että tänään päänlyömiskiintiöni tältä kesältä kasvoi kahdella yksiköllä! kerrassaan juhlimisen arvoinen suoritus!
ensin aamubussissa hamuilin pudottamaani pinniä lattialta ja kolautin kallokultani edessäolevaan kaiteeseen..XL huusin AUTS niin että koko bussissa kohahti. :PP
ihan kun se yks kuhmuloinen ei olisi ollut enough <can't spell it! - kumautin vielä otsalohkoni iltasella autonoven terävään kulmaan.
nyt nuppiani koristaakin kaksi punamustaa iloista kumparetta elämänjälkiä..


"Mietin,
miksi niitä ihaillaan,
jotka suuntaavat katseensa korkealle
pilviin ja katonrajoihin
taivaankamaralle
Sitten ymmärsin -

He vain etsivät
parasta paikkaa,
josta hypätä."




                    "Kevytlimejuustokakkua
                                 ja kansanhelinää.

                     Ulkomaismuusikot
                         yrittävät parhaansa mukaan
                     soittaa tietään
                               helsinkiläisten
                                             sieluihin.


                     Minuun
                          kukaan ei voi enää
                     soittaa tietään.
                                            Olen loppuunmyyty."



"Heillä on kierrätetyt
luomu-uusiopaperit.
Papyrukset.
Valkaisemattomat lehtiönsä,
itse kerätyistä
risuista valmistetut.
He kirjoittavat tarkkaan valitut ajatelmat
jo kuolleiden lintujen sulilla
ja muovijätteestä
puserretulla musteella.
Nuo modernit kirjailijat.

Me.
Me kirjoitamme mitä mieleen nouseekin.
Me kirjoitamme sanamme
kassakuitteihin ja vessapaperiin.
Me kirjoitamme eilispäivän ripsivärillä,
mainoskynillä,
verellä ja hiellä.
Me hapankaalirunoilijat."








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti