niin kuin siinä laulussa
"me voisimme mennä/
me voisimme kadota elämältä/
me voisimme kadota/
me voisimme ajaa yöt ja levätä päivät/
me voisimme mennä/
me voisimme pakata automme täyteen elämän janoa ja mennä .."
"kaukana siellä.."
(muistan kun kuuntelin hänen lauluaan ja itkin kuin pieni lohduton lapsi,
tukehtumisen partaalla, pimeän salin reunalta kädet ojensivat liinojaan.)
"me voisimme kadota vain joutavan kipinän lailla."
elämä puristaa runnovissa käsissään, kuin kyyhkysestä sisälmykset.
tahdon karata ja mennä. kadota.
he sanovat, että mitä suotta, pakenet itseäsi vain eikä ne muuttuvat maisemat muuta sisustaani. Paha Olo seuraa kintereilläni ja kun pääsen tarpeeksi kauas hyppää puskasta ja tarttuu kaulanvarteeni kynsineen.
mutta Minä en anna Heidän viedä viimeistä uskonparttani.
että muualla paremmin.
antaisivat minun lohduttaa itseäni sillä lohdulla että jossain on maailmankolkka, jossa ei minuuden pahuus kurota nuottaansa ylleni.
antaisivat minun uskoa:
karata indokiinaan repullisella tarinoita ja posket pullollaan elämänmakuista seikkailuntuntua. pakata vanha kapsäkki hillolla ja mariekekseillä ja soutaa Isoa Puroa pitkin omatekoisella lautalla. hankkia menolippu ja lentää sanzibarille tai marokkoon tai ukrainaan. esiintyä katuperformanssissa ja tienata roposet aamuteehen. nauraa elämälle, sen tunnolle ihon alla. sille, että joku Tuntuu Joltain.
paeta.
niinkuin ystäväni karkasi nigeriaan kuukaudeksi.
eikä paluulla väliä.
siipien alla ainainen karkumatkan riemu.
XOXOXO
Ame.
kuvat: favim.com
Voi, mä niin tiedän tämän tunteen. Kun vain haluaisi pois. Pois tästä kuristavasta sotkusta, joksi oma elämä on sykertynyt. Kun saisi vain jättää kaiken sen, eikä tarvitsisi katsoa taakseen murehtien, kuka sen sotkun siivoaa.
VastaaPoistaEihän se ole elämä, josta sitä haluaisi pois, eikä omankäden oikeus ole se ratkaisu, jota oikeasti haluaa. Sitä haluaisi vain päästä irti tästä kivusta.
Parhaimpia tunteita elämässä on se, kun on matkalla jonnekin. Kun on liikkeellä, mutta ei varsinaisesti missään. Mä rauhoitun esimerkiksi aina autossa ja rakastan pitkiä automatkoja.
Pitää vain yrittää pitää mielessä se, että me ollaan koko aika vain matkalla, muukalaisasukkaina läpi tämän maailman. Se on vain väliaikaista ja sille matkalle Jumala antaa meille evääksi pieniä hetkiä, joina kipu edes vähäksi aikaa helpottaa: hetkiä, joina ympärillä on ystäviä, eikä paha kuristava maailma; muistutuksia, jotka saa meidät näkemään kirkkaasti tämän maailman yli; kauniita unia; kissanpentuja; pieniä irtiottoja tästä alati kiristyvästä silmukasta.
Ehkä myös yksi selviytymiskeino on haaveilu. Onhan se ainakin merkki siitä, että joku pieni elämän liekki tuolla rinnassa yrittää tuikkia. Kun jaksaa toivoa parempaa ja ikävöidä muualle.
Jaksetaan sisko-kulta yhdessä <3
-Johanna-