HELLO NOVEMBER.

Tässä sitä ollaan.

Elin Marraskuuhun vaivoin, nauruinkin.

Valoa on enemmän kuin muistin tähän aikaan olevan.

No mutta sehän on hyvä.

He puhuvat minulle edelleen elämästä tämän kaiken välissä.

"Mieti mitä siihen väliin jää."

Mutta minä viihdyn äärilaidoissa.

Siellä selviää ilman tasapainoakin.

Ekstrimisti, c'est moi.

Raakalainen syys

nykii puista lehdet.

Maa ei enää tuoksu, edes mädältä.

Niinkö käy sielullekin ajan mittaan?

Mutta voinhan aina liikkua, heilua hullu mieli.

Tanssin paljasjaloin yön kohmimalla nurmella

ja mielin taivaan avaruuteen.

Kuu yrmyilee taivaalla,

sekin kai väsyneenä työhönsä.

Väsyneenä katsomaan

                    -  vinksahtanutta maailmaa.

Juokaa teetä,

Am.