TAMMIKUU (synkkä ja hipaton).

näin sitä livuttiin taas uusille kalenterisivuille.
minulla tosin ei ole kalenteria, 
mitkään kirjakauppojen taskuversiot eivät vielä ole kelvanneet niuholle perfektionistille.
siispä olen ilman ennemmin kuin esiinnyn ruman kalenterin kanssa.

nyt viimeistään kaamoksen kalma ui iholle.
ne päivät, kun uskaltaudun peiton alta kurkistamaan ulos (hukkuakseni harmaaseen valoon) vuorotellen niiden päivien kanssa, kun kuumeisesti yritän keksiä verukkeita selvitä tästä synkeästä tammikuusta.

tässä kuitenkin kanssakärsijöiden avuksi muutama ensiapuvinkki, jotka rakas ystäväni A.E.S. kerran listasi minulle:

#1. "Anna periksi. kesä tulee takaisin vasta ensi vuonna. turha siis hankkia keuhkokuumetta uhoamalla kesämekossa". 
no, jälkimmäinen kyllä kuulostaisi ihan jännittävältä vaihtoehdolta. ;D ja vaikka tämä olikin kai syysajan neuvo, kesä tulee kyllä, jopa tänä vuonna, usko pois. (tulis vaan talvikin nyt ensin).

#2. "Rentoudu. ei ole ollenkaan niin kylmä kun jätät ajattelematta säätä."

#3. "Kynttilät. antaa palaa vaan!"

#4. "Lyhyt otsatukka. pirteämpi ilme peilissä voi saada luulemaan että on itsekin pirteä.

#5. "älä unohda että on edelleen olemassa Ystäviä. Kirjoja. Musiikkia. Suklaata. Soita äitille."<3

#6. "Jos edelleen ahdistaa syvästi, tarkista oletko hoitanut seuraavat perusasiat:   
                        -siivonnnut? noup
                                        -käynyt lenkillä? en ole
                                        -nukkunut?" yrittänyt kyllä


lisäisin vielä bonuksena:
+ mene kuuntelemaan jonkun kitaramiehen livekeikkaa.
kokeilin tässä päivänä eräänä ja johan teki hyvää.
iho kihosi kananlihalle ja kyynel silmämunan alle.
ja jos sinulla on näinkin elitistinen mahdollisuus, niin
hanki joku ihminen tekemään sinusta laulu ja esittämään se.
komppaan vanhaa sanontaa tässä:
"Jokainen ihminen on laulun arvoinen."
koska jokainen ihminen on tarina.

selviytymisiin
a.