Silloin, kun elämässä on useita muuttuvia tekijöitä, etsiydymme vaistomaisesti jonkin muuttumattoman perusasian tai perustotuuden äärelle. Yksi sellainen asia on musiikki ja ennen muuta klassisen musiikin muuttumattomat perinteet ja tekniikat.
Tällaiset muuttumattomat asiat tuovat turvaa ja kiintopisteen, johon naulita katseensa.
Yksi ja toinen asia on elämässäni muuttunut ja sainkin ajatuksen viedä itseni Runebergin päivän Sibeliuskonserttiin. Ilman ketään - ihan vain itseni takia.
Tuntea miten musiikin pauhu virtaa korvista sisään ja huuhtoutuu ulos ihosoluista värisyttäen koko ruumiinkamaraa.
--
Ihmettelen, miksei iso sopraanorouva laihdu kun joutuu juoksemaan ulos lavalta ja takaisin niin moneen kertaan taputaputusten saattelemana.
Jos tämä sinfoniakultturi ei olisi niin muuttumaton, joku olisi voinut kajota siihen ja muuttaa koko historiankulun.
(kuten minä mielessäni)
Ehkäpä koko orkesteri soittaisi alasti.
Edessäni viuhuu viulunjousimeri, lyöden ilmaa kuin pistäväpäinen aallokko.
Muistan vanhan kuuron miehen, joka puistossa yksin pulut seuranaan esiintyi kapellimestarina,
suihkien ilmaa ryppyisillä käsillään,
silmät loistaen muistoja ja suulaita sävelmiä.
Runollista (etukäteis)Runebergin päivää
ja muuttumattomia musiikkimuistoja toivoen
Aml.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti