tänä aamu on aamiaispöydässä tunnelma on totinen, mutta silti varsin harmoninen. kiitän osaani elämässä ja juon rooibosteeni kaikella hartaudella viimeiseen kulaukseen. ruudun takana auringonkukat kurottuvat jo yli ikkunan puolivälin. kuuntelen pariisilaisten kahviloiden musiikkia ja tekisi mieleni tanssahdella kissan kanssa harmittomana läpi tiistaisen raukeuden. "La Mer" soi hämärässä keittiössäni ja muistan, että ostin joskus muinoin miehelleni soittorasian, jota veivatessa tämä kaihoisa laulunen kajahtaa soimaan, silloin kun olin vastarakastanut ja kaikki mikä edessä siinsi oli kuin suuri poksauttamaton saippuakupla käteni ulottumattomissa..
mietin, kuinka paljon ihmiseltä jää sanomatta elämässään? asioita, joita sitten loppuun asti katuu jättäneensä sanomatta. se on sääli. ettei sanota. miltä tuntuu. miksei sanota? joku epätäydellisyyden piintymä meissä, kuin pienet viheliäiset pikku-ukot pidättelis pienin köysin ajatusta ikinä pääsemästä suun kamaralle. tai sitten mietimme liikaa, mitä sitten, jos sanonkin, mitä sitten tapahtuu.. ihminen on niin surullisen pidättyväinen ja päättämätön.
pohdin myös, moniko ihminen ei usko rakkauteen? prosentuaalisesti. harmillisen moni, luulen.
no mutta. nyt on elokuu ja elämää täynnä.!
tahdon nuuhkia ilmaa ja nukahtaa riippumatolle tuulen leikkiessä hiuksissani. kirjoittaa jokaisesta päivästä tai ainakin opetella joka päivä näkemään jotain uutta. tanssia eteenpäin ja unohtaa kengät joen varteen. sulkea korvani kun puhut liian raskaita ja olla kevytmielinen. toisin sanoen olla ajattelematta mitään mikä painaa. ja nauraa kaikki vanha päivien paino pois. olla uusi ihminen.
sanokaamme mitä tunnemme.
xoxoxo
A.
ps.tässä hieman kesätunnelmaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti