syksy hiipii väistämättä hihansuista sisään. tämä kaikkien aikojen aurinkolomani muuttuikin syksynvastaanottajaisriehaksi. Aurinko päätti kai vaihtaa maisemaa. kai se lie kyllästynyt kiittämättömiin suomalaisiin.
ei auta ku juoda sadepäivän ilo-teetä, vetäytyä peiton alle ja haaveilla täydellisestä syyspuvustosta, ostaa liput kulttuuritapahtumaan ja niiata syksy tervetulleeksi. myös oiva siedätyshoitomuoto on tehdä kirppistournee pikkukylässä <saaliista lisää seuraavassa postauksessa> ja viipyillä kahviloissa ja lompsia korkkareissa taidenäyttelyssä ja hautautua taiteen vehmaiseen syliin. tai suunnitella uuden perheenjäsenen <meidän tapauksessa kissan!> hankkimista.
yritän änkeä vielä kuvia tänäisestä taidetiistaista, kun taivas roikkui kiinni niskassa ja maa huokaili painoaan.
Enjoyable Elokuuta.
xoxoxo
A,
"avosylin paljasjaloin
olen hitauttasi vailla
täällä tuulee jo syksymmin
puut ovat jo antautuneet
päättäväisyydellesi
huojuvat käsissäsi
vaihtoehdoitta, langenneina
sinä mustaat taivaankin
öisin hengitykselläsi
jätät vain tähdet
kertomaan eilisen toiveista
sinulla on kädessäs aina se värisuora
jota minä olen keräämässä
et ikinä anna odottaa itseäsi
pyyhällät paikalle päistikkaa pohatta
jään allesi
sankan painosi alle,
sankan painosi alle,
herra Syksy."
 |
| JUHA MENNA: "Ihmisromua", pronssi, 2008 |
 |
| MINJA REVONKORPI: "Liru laru loru", installaatio, 2009 |
 |
| PÄIVI HINTSANEN: "Vieras", 2010 |
 |
| JUHA MENNA: "Parantumaton sairaus", 2009 |
 |
| PÄIVI HINTSANEN: "Ikuisuus", 2010 |
 |
| ja tältä minä tänään näytin. pysähtynyttä aikaa maalaiskartanossa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti