on surullista kun luulee saaneensa uuden ystävän
tai monikossa -sia -viä
jotka sitten arjen pyörteissä hylkäävät
eivät soita /eipä sillä että itsekään niin tekisin
tai toivo yhteisiä
uusia edesottamuksia
niin kuin lapsena
kun Uuden Ystävän Saamisen Riemu
muutti koko elämän
ja jos se sitten loppuikin
elämä jäi muuttuneeseen malliinsa
tosin ilman sitä Ystävää
ja Riemua
kuin ruukku jonka hankit uudelle huonekasville
joka sitten päättikin kuolla pois
- -
suren myös kaikkia niitä
mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia
joita en koskaan tule tuntemaan.
niitä erityisen kummallisia ja hulvattomia tapauksia
persoonia
jotka asuvat suurten merten tuolla puolen
tai vain kivenheiton päässä
mutta joita elämämme ei tuo samaan hetkeen
(tai joiden ohi kävelen)
siispä päätin luoda itselleni
mielikuvitusystäviä
huikeita tyyppejä
jotka ovat aina paikalla kun niin toivon
joiden häikäilemätön ja pulppuava elämänvoima
ja pursuileva into tarttua jokaiseen hetkeen
(sekä kunkin omaperäiset oikut ja tavat)
inspiroivat ja tuovat valoa päiviini
kun lihaystäväni ovat muualla.
tai jään yksin ruukun kanssa.
yksin on mukavaa.
ainakin kun on pää täynnä uusia tuttavuuksia.
/joskin olisi ihan jännää jos sairastaisi semmoista mielentautia, että he oikeasti seuraisivat Oikeasti kaikkialle
xoxo
A.
 |
| Yksin lapsena tivolissa |
p.s. mutta toisaalta:
"Kuinka siis voit edes väittää
Sä että yksinäinen oot.
Jos halki kaupunkimme kuljet
Ilman että silmät suljet.
Huomaat, että sentään
Lähes onnellinen oot."
Kuinka voit väittää - Hector
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti