.."Pariisissa pieni tauko, napataan deux Pernod"
Syysaurinko valaa aina toivoa ja joie de vivre'ä.
kuin lopun olisi pitänyt tulla, mutta saatkin vielä muutaman ilmaisen, odottamattoman tunnin..
Imagea pelatessa saivat valita, mikä energianlähde minä olisin.
Aurinko, niin väittivät.
(Se oli kaunista mutta ne ihmiset eivät oikeasti tunteneet minua. vain sen minän, jota heille esitän. itse olisin valinnut sormipariston.)
-
lauantaina sitten päädyin hurvittelemaan Linnanmäelle.
minä, nykyisin kaikkien kotihiirien äiti.
yllätyin, miten vapauttavaa oli hurvitella ilman estoja (tosin valtaosaksi toisten kiikuttamana) kuin lapsi ikään, unohtaen menneet ja tulevaiset, keskittyen siihen hetkelliseen vapauteen ja ajattomuuteen, jota vain ilmassa kieppuen voi kokea.
Aurinko paistoi ja olin hetken vapaa.
uskallus ylittää totunnaiset mallinsa on elämää kantava ja energiaa vapauttava voima.
ja laina-ajalla tankattu aurinkoenergia voi sekin puhdistaa valoisampaa verta kiertämään tätä rakennelmaa, joka vie minua eteenpäin.
ja hiljaa voi huomata jotain vanhaa elämästään ja älytä kiittää siitä. nähdä Kauneutta hetkisen verran.
kun bussissa kiinalainen mies aivastaa hullunkurisesti etkä voi peitellä huvittuneisuuttasi.
tai kuten aamulla auringon tulviessa sisään ikkunasta värittäen huoneessa telmivän pölyn hienoksi harsoksi, iloitsin kuinka ketterä Greta, kissani, on. se piehtaroi auringonläikässä ja hymyili ja hetken elämä oli valoa täynnä.
"Aurinkoisin terveisin"
A soleil.
XOXO
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti