NUORUUDEN ELEGIA.

"Olet nuori ja kaunis/
Mutta kuka se on kun huutaa/"
Anna Järvinen feat. Olavi Uusivirta: Nuori ja kaunis

olen ylittänyt rajapyykin.
en muista tarkkaan, miten se oli, mutta jossain viimevuosien hiljaisuudessa se alkoi.
- vanheneminen.
soluni lakkaavat uusiutumasta. tai tuottamasta uusia soluja. tai jotain tieteellistä.

eli minä vanhenen.
vanhennun.
kasvan kuoliaaksi. (ei sillä, että niin kävisi tai ehtisi käydä, mutta se kuulostaa niin surullisen hassulta.)


ja samalla -
minne katosi nuoruus?
loputtomat kesäyöt, nuoruuden murheet, täyteen katettu tulevaisuus ja rinta uhkuen elämänuhoa.

-

päätin Nyt irrotella joka hetkellä.
kun jalat vielä vievät vastaanpanematta, ennen kuin näppylät vaihtuvat uurteisiin ja juoviin, "ennen kuin onnettomat päivät alkavat tulla tai ovat saapuneet ne vuodet, jolloin sanot: ”Minulla ei ole niistä mitään iloa”" (Saarnaaja 12:1 UM).

joskus kuulee puhuttavan vanhasta mielestä nuoressa kehossa.
tarkoitetaanko sillä mitä, en ole aivan varma.
toisin päin se on jännittävämpi kombo.
minä koetan vain olla ehyt, elävä ja kuulas mieli kehossa, jota kannan ja jonka nuoruudesta ja palveluksista iloitsen.
ja "vanhentua arvokkaasti" (such a cliché).
olla se kreisi skeittarimummu, joka käy omenavarkaissa ja vie papattia naapurin postilaatikkoon ja käyttää karvahattua ja punaisia nahkaleggingsejä ja irvistelee lapsille ja keräilee kissoja.
sitä, ystäväiseni, on arvokas vanheneminen a la Amélie.

arvokkaasti, tyylillä.
alanpa opettelemaan.
jota elämiseksikin kutsutaan.

A.

joskus olin nuori ja kaunis/ vierellä silloinen sieluntoveri, edesmennyt ex-katukissa Vyrppan