SADAS TEKSTI.

tämä on sadas tekstini näillä ajatusteni joutomailla.
voisinpa sanoa että tämä oli tässä,
mutta taidan olla liian tärveltynyt,
liian mukaansatempaistunut
päivittämään elämääni ja sen sisällöntapaista 
puolitutuille
ja ties kenelle.


tässä keväässä on jotain ironista.
tai sitten se otti äkkilähdön tai sairaslomaa
- ja pyysi syksyä tuuraamaan.

haukon henkeäni
kuin koira
tuolla koiranilmassa
ja olen liian väsynyt laskemaan kaikkia
päivän eri harmaan sävyjä.

saan kuningasidean:
puhaltaa saippuakuplia
tupakoijien paikoilla.
jos ne kuplat vaikka 
poksauttaisivat ilmakehästä
pois 
hieman sitä tuprusaastetta.


tänään olen yltiämyöten tympääntynyt kaikkeen.
mikä sitten elämässä on pahaa ja räävitöntä.
tilastot aina yllättävät: joka viides suomalainen syö masennuslääkkeitä. 
se kaikki kuulostaa b-luokan mustan huumorin komedialta.

ja mikä sitten määrittää,
milloin ihminen ottaa kannettavakseen liikaa tämän maailman huolia - ja milloin hän on itsekäs omannapansakalastelija?


ne rajat ovat niin häilyvän pieniä
ja katsojan silmässä
kun minä kaipaisin suoria aitoja
ja roimia roppakaupan rajoja.




sadanneissa mietteissään,
A.