katsoimme viikonloppuna Disneyn Leijonakuninkaan.
taisi olla kulunut kutakuinkin viitisentoista vuotta viimenäkemästäni.
ja arvatkaapa, itkinkö.. no, melkein.
lapsuuden elokuviin ja muistikuviin kytkeytyy usein yllättäviä elämänviisauksia.
jotka on jo unohtanut arjen ja kuluttavien vuosien saatossa.
ehkä niitä on aika ajoin palautettava mieleen.
ja löysimmepä tämän korviakutkuttavan rallatuksen, jota, varoitan, et tule saamaan pois mielestäsi.
HAKUNA MATATA.
no worries,
Am.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti