hei Kauniit.<3
rakkaan tukihenkilöni Jennin innoittamana päätin nyt kuukauden päivät postailla joka päivä jotain - kuvan ja mietteitä päivästäni. (ihan vaan omaksikin järjekseni).
ja niinpä päätinkin aloittaa sen näin perfektionistilla äärimmäisen epätyypillisesti keskeltä kuuta (ei edes ihan keskeltäkään) ilman minkään maailman ajallista täsmällisyyttä.
(paljon minulta, joka rakastaa minuuttitarkkaa työajanseurantaa ja täsmällisyyttä, pikkutarkkuutta ja pilkunviilauksia.
i try my best to BE BEtter.)
tänään. (tai eilen - 17. tammikuuta 2013)
mitä nyt keksisin painokelpoista.
heräsin klo 11:02 kun kolme ihmistä survoutuu sisälle kotiini.
hengitän hiljaa peiton alla, en kehtaa tunnustaa, että täällä minä lymyilen ja salakuuntelen keittiönkaappia korjaamaan tullutta huoltohenkilökolmikkoa. (miten yhden kaapin oven kiinnittämiseen tarvitaan kolmea kokonaista ihmisolentoa, tarkemminkin savolaiseukkoa ja kahta oppipoikaa, joiden päättelin äänien perusteella olevan Karim Z. ja Cheek).
siinä sitten lekottelin piilossa ja kuuntelin ja laskin ärräpäitä ja mitä kaikkea Huoltohenkilöt selkiemme takana kodeistamme juoruavat (you don't wanna know..)
sitten reippaana tyttönä riensin psyk.polille ja poistun uusi resepti kädessäni, hieman uutta toivoa kirkkaammin mielin ja valmiina uuteen sotaan.
kipaisin Kelassa ja eräässä second hand murjussa ja hain "työpaikaltani" sinne unohtuneen opinnäyteportfolion.
AURINGONVALOSTA euforoituneena ja taiteilijaa kainalossani isoa mustaa lehtiötä kantaen leikkien (sorry grammary mess)
lompsin kotiin.
rakas mieheni soitti saatuani aamiaissmoothieni surrutettua, että NYT VAIMO PÄÄSET RATTIIN - poliisilta saatu opetuslupalappu käsiään polttaen.
niinpä sitten sain ajotuntini nro 1.
-> eiku Helsinkiin Tuusulanväylää pitkin ja pitkin Kruununhaan mäkisiä rätätätämukulateitä rylläämään.
jospa tähän nyt loppuisivat ne ahdistavat unet, joissa aina autoni väsyy eikä vaihdekepakko toimi ja joudun polkemaan ylämäet hiki hatun alla..
hope so.
se siitä liirumlaarumista mitä Minun Päivääni tänään kuului.
muun muassa.
bussipysäkillä mieleeni sukelsi irtonainen runon säe, jota minulla ei sitten ollutkaan enää aikaa/voimia/intressiä/inspistä jatkaa, mutta tässä se on, jottei tämän postauksen tekotaiteellinen anti jäisi vain kuvan varaan:
"puen ylleni
sinun arvovaltasi"
olkoon se tämänpäiväinen mottoni tai tantrani mikä lie.
irtonaisuutta & kaavoistansa ulostautumista
Teille toivottaen
nokkosteen ja pikkutuntien ystävänne
Amélie T.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti