tämän kuvan olen ottanut ehkä noin neljä viisi vuotta sitten.
se säntäsi eteeni arkistoiden kätköistä,
JA MUISTUTTI MINUA MAAILMASTA JOSSA ON VÄREJÄ.
minä tahtoisin sitruksenvärisiä iltoja.
ylihuomenna on tarkoitus kokoontua erään porukan kanssa öljyvärimaalailemaan. odotan jo kovasti.
olen niin kurja saamaton lehmä kun en saa muuten aikaiseksi.
tämä koti ei kai inspiroi - ja tilanpuute.!
haaveilen elämästä vanhassa suuressa kivitalossa maalla, jossa on valkoiseksi kalkitut ulkoseinät ja suuret surulliset ikkunat ja pihalla suuria tammia ja siellä isosta ateljeesta korkeissa huoneissa. hävyttömän kokoisesta teepannusta jonka sateisina aamuina täyttäisin ja noruisin hiljaa paljain varpain silkkisessä yömekossa ateljeeseeni ja antaisin silmien taakse räpiköimään jääneiden yön unian hiljalleen valua suurelle kankaalle..
you got to have dreams, right.?
työpaikan kellaria siivoillessa pelastin muutaman kangasaarteen roskakuolemalta. jossain aivojeni perähikiällä muotoutuu jo kuva toisesta haaveestani: taiteellisesta trashion-mallistosta. käyttökelvotonta, mutta taidetta. (kuten minun elämäni.)
tulen aina kamalan surulliseksi, kun joku läheiseni kärsii.
ihmeellisesti on meidät tehty - omat kivut ja rumuuden ja tuskan jaksaakin kantaa, mutta romuttuu toisen surun alla.
sillonhan sitä pitäisi vahva olla!
voisiko joku värittää elämäni uusiksi?
vien sen esiluokkalaisille heidän roiskia väriä ja iloa kudoksiini.
cheers,
xoxo
Ame.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti